Hyvinvointivaltio http://karriisomeri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132747/all Wed, 09 Jan 2019 13:21:47 +0200 fi Miten Vasemmistoliitto rahoittaa uudistuksensa? http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267170-miten-vasemmistoliitto-rahoittaa-uudistuksensa <p>Vasemmistoliitto haastetaan usein kysymyksellä sen esittämien uudistuksien rahoittamistavasta. Kysymys on asiallinen ja aiheellinen. Ei ole olemassa mitään taikaseinää, josta valuuttaa tursuaisi mielin määrin. Siksi haluan nostaa esiin erään selkeän tavan siitä, mistä rahat tulisivat.</p><p>Yhteiskunnalliset uudistus- ja kohennusesityksemme kohdistuvat varsin usein erityisesti sosiaaliturvaan ja koulutukseen. Haluamme samaan aikaan esimerkiksi hoitajien, poliisien, opettajien saavan palkkaa, jolla he voivat elättää itsensä ja perheensä. Heidän palkkansa maksetaan pääosin verovarojen tuotoilla. Näin ollen hyvinvointivaltion rahoituspohjan on oltava kunnossa.</p><p>Tulevaisuudessa keskeistä on se, että veropohjan vuodot on tukittava ja harmaan talouden koijareiden toimintaa on torjuttava kaikin mahdollisin tavoin. Siksi esimerkiksi&nbsp;<a href="https://www.vero.fi/harmaa-talous-rikollisuus/laajuus/harmaan-talouden-selvityksi%C3%A4/">fiskaalisen kassajärjestelmän</a>&nbsp;tuominen Suomen olisi eräs merkittävä askel tässä työssä. Sen myötä muun muassa kauppojen ostotapahtumat kulkeutuisivat suoraan Verohallinnon tietoon. Harmaan talouden koijarit eivät pääsisi lyömään kauppoja ohi kassan tai kikkailemaan kirjanpidossa mustaa valkoiseksi.</p><p>Kokonaisverotuotot (alv ja välilliset verot) kasvaisivat&nbsp;järjestelmän käyttöönottoa esittäneen <a href="https://www.vero.fi/globalassets/harmaa-talous-ja-talousrikollisuus/selvitykset/fiskaaliset-kassaj%C3%A4rjestelm%C3%A4t_osa-5_yhteenveto.pdf">Verohallinnon työryhmän mukaan noin 120-140 miljoonalla eurolla vuosittain</a>. Toki uusien kassajärjestelmien edellyttävät hankinnat maksaisivat yrityksille, mutta tätä voitaisiin kompensoida muun muassa asian verovähennyskelpoisuudella. Samaan aikaan olisi taattava myös mahdollisuus riittäviin siirtymäaikoihin yritysten erilaisten tilanteiden johdosta.</p><p>Fiskaallisen kassajärjestelmän käyttöön oton myötä sen tuotoilla voitaisiin todennäköisesti rahoittaa kokonaisuudessaan esimerkiksi HUS:n entisen toimitusjohtajan Aki Lindenin esitys <a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005955014.html">sote-sopan ratkaisemisesta&nbsp;palkkaamalla tuhat lääkäriä terveyskeskuksiin.</a>&nbsp;Rahaa saattaisi jäädä vähän ylikin.&nbsp;Asia ratkaisisi pitkälti suurimman sote-epäkohdan lääkäriin pääsemisen kestosta. Hallituksen läpiajama vaihtoehto, jossa kustannukset&nbsp;nousisivat <a href="https://kuntalehti.fi/uutiset/sote/kuntaliiton-vuorento-sote-uudistus-lisaisi-valtion-kustannuksia-reilun-miljardin-vuodessa/">Kuntaliiton arvion mukaan miljardin vuodessa</a>&nbsp;ei ole ainakaan allekirjoittaneen mielestä todellakaan houkutteleva &ndash; ottamatta edes kantaa samalla tapahtuvaan tulonsiirtoon monikansallisille konserneille.</p><p>Fiskaalinen kassajärjestelmä ei ole mikään kovin ainutlaatuinen juttu, vaan on käytössä esimerkiksi 15 EU-maassa. Ruotsissa sen käyttöönottoon myötä verotulot ovat lisääntyneet 5 %. Tuloksia on siis tullut. Samaan aikaan se toisi suomalaista verotusta lähemmäksi nykyaikaa sen helpottaessa vastaamista esimerkiksi alustatalouden kuten Uberin mukanaan tuomiin haasteisiin. Sen ottamista käyttöön on suositellut muun muassa OECD.</p><p>Esitetty uudistus fiskaalisesta kassajärjestelmästä ei tietenkään yksin riitä rahoittamaan esimerkiksi allekirjoittaneen erilaisissa teksteissä esittämiä uudistuksia. Keinoja on monia yritystukien leikkaamisesta kaikista rikkaimpien pääomatulojen maltilliseen nostamiseen ja niitä löytyy esimerkiksi&nbsp;<a href="https://www.vasemmisto.fi/yleinen/vasemmistoliiton-kestava-verouudistus/">Vasemmistoliiton vero-ohjelmasta.</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vasemmistoliitto haastetaan usein kysymyksellä sen esittämien uudistuksien rahoittamistavasta. Kysymys on asiallinen ja aiheellinen. Ei ole olemassa mitään taikaseinää, josta valuuttaa tursuaisi mielin määrin. Siksi haluan nostaa esiin erään selkeän tavan siitä, mistä rahat tulisivat.

Yhteiskunnalliset uudistus- ja kohennusesityksemme kohdistuvat varsin usein erityisesti sosiaaliturvaan ja koulutukseen. Haluamme samaan aikaan esimerkiksi hoitajien, poliisien, opettajien saavan palkkaa, jolla he voivat elättää itsensä ja perheensä. Heidän palkkansa maksetaan pääosin verovarojen tuotoilla. Näin ollen hyvinvointivaltion rahoituspohjan on oltava kunnossa.

Tulevaisuudessa keskeistä on se, että veropohjan vuodot on tukittava ja harmaan talouden koijareiden toimintaa on torjuttava kaikin mahdollisin tavoin. Siksi esimerkiksi fiskaalisen kassajärjestelmän tuominen Suomen olisi eräs merkittävä askel tässä työssä. Sen myötä muun muassa kauppojen ostotapahtumat kulkeutuisivat suoraan Verohallinnon tietoon. Harmaan talouden koijarit eivät pääsisi lyömään kauppoja ohi kassan tai kikkailemaan kirjanpidossa mustaa valkoiseksi.

Kokonaisverotuotot (alv ja välilliset verot) kasvaisivat järjestelmän käyttöönottoa esittäneen Verohallinnon työryhmän mukaan noin 120-140 miljoonalla eurolla vuosittain. Toki uusien kassajärjestelmien edellyttävät hankinnat maksaisivat yrityksille, mutta tätä voitaisiin kompensoida muun muassa asian verovähennyskelpoisuudella. Samaan aikaan olisi taattava myös mahdollisuus riittäviin siirtymäaikoihin yritysten erilaisten tilanteiden johdosta.

Fiskaallisen kassajärjestelmän käyttöön oton myötä sen tuotoilla voitaisiin todennäköisesti rahoittaa kokonaisuudessaan esimerkiksi HUS:n entisen toimitusjohtajan Aki Lindenin esitys sote-sopan ratkaisemisesta palkkaamalla tuhat lääkäriä terveyskeskuksiin. Rahaa saattaisi jäädä vähän ylikin. Asia ratkaisisi pitkälti suurimman sote-epäkohdan lääkäriin pääsemisen kestosta. Hallituksen läpiajama vaihtoehto, jossa kustannukset nousisivat Kuntaliiton arvion mukaan miljardin vuodessa ei ole ainakaan allekirjoittaneen mielestä todellakaan houkutteleva – ottamatta edes kantaa samalla tapahtuvaan tulonsiirtoon monikansallisille konserneille.

Fiskaalinen kassajärjestelmä ei ole mikään kovin ainutlaatuinen juttu, vaan on käytössä esimerkiksi 15 EU-maassa. Ruotsissa sen käyttöönottoon myötä verotulot ovat lisääntyneet 5 %. Tuloksia on siis tullut. Samaan aikaan se toisi suomalaista verotusta lähemmäksi nykyaikaa sen helpottaessa vastaamista esimerkiksi alustatalouden kuten Uberin mukanaan tuomiin haasteisiin. Sen ottamista käyttöön on suositellut muun muassa OECD.

Esitetty uudistus fiskaalisesta kassajärjestelmästä ei tietenkään yksin riitä rahoittamaan esimerkiksi allekirjoittaneen erilaisissa teksteissä esittämiä uudistuksia. Keinoja on monia yritystukien leikkaamisesta kaikista rikkaimpien pääomatulojen maltilliseen nostamiseen ja niitä löytyy esimerkiksi Vasemmistoliiton vero-ohjelmasta.

]]>
2 http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267170-miten-vasemmistoliitto-rahoittaa-uudistuksensa#comments Harmaa talous Hyvinvointivaltio Sote Vasemmistoliitto Wed, 09 Jan 2019 11:21:47 +0000 Olli Kohonen http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267170-miten-vasemmistoliitto-rahoittaa-uudistuksensa
Hyvinvointivaltion rauniot http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266250-hyvinvointivaltion-rauniot <p>Vanhukset makaavat vaipoissaan ja pakkolääkittyinä. Sairaaloissa&nbsp;on liian vähän henkilökuntaa ja lääkärit ja hoitajat väsyvät työtaakkaansa.&nbsp;Veroihin nousupaineet. Työeläkemaksuihin nousupaineet. Olemme&nbsp;maailman kärkisijoilla verotuksessa. Rahaa ei kuitenkaan edes nyt riitä turvaamaan laadukkaat peruspalvelut.</p><p>Koulukiusaaminen on&nbsp;arkea. Lapsia kiusataan ja hakataan. Kuka haluaa&nbsp;tehdä lapsia tähän maahan, kun he joutuvat hakattavaksi ja kiusattavaksi kouluihin?</p><p>Rajat vuotavat. Elätettäviä halutaan lisää maahan, jossa ei pystytä enää pitämään huolta omista kansalaisista.</p><p>Jos sanot yhdenkin poikkipuoleisen sanan, joka ei sovi yleiseen propagandaan, olet vihapuhuja ja häirikkö, joka halutaan eristää ja tuhota. &rdquo;Hyvän ihmisen&rdquo; pitää olla &rdquo;suvaitsevainen&rdquo;, olla hiljaa vaikeista asioista. Keskiajan mädätyksen henki on tehnyt paluun. Toisinajattelijat lynkataan raivokkaasti.</p><p>Hurstin ruoka-apuraha tyrmättiin Helsingin kaupunginvaltuustossa. Köyhille ei ole rahaa. Vuosikymmeniä töitä tehneet työttömät, jolla on työkykyä ja työhaluja, heitetään askartelemaan paperilennokkeja loputtomiin kursseille, jonne ei edes kaikki halukkaat &rdquo;pääse&rdquo;.</p><p>Ihmisiä kuolee hoitojonoihin &rdquo;hyvinvointivaltiossa&rdquo;. Silti sinun pitää kantaa muka huolta koko&nbsp;maailman pelastamisesta, vaikka oman maasi hyvinvointi&nbsp;tuhoutuu silmiesi edessä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vanhukset makaavat vaipoissaan ja pakkolääkittyinä. Sairaaloissa on liian vähän henkilökuntaa ja lääkärit ja hoitajat väsyvät työtaakkaansa. Veroihin nousupaineet. Työeläkemaksuihin nousupaineet. Olemme maailman kärkisijoilla verotuksessa. Rahaa ei kuitenkaan edes nyt riitä turvaamaan laadukkaat peruspalvelut.

Koulukiusaaminen on arkea. Lapsia kiusataan ja hakataan. Kuka haluaa tehdä lapsia tähän maahan, kun he joutuvat hakattavaksi ja kiusattavaksi kouluihin?

Rajat vuotavat. Elätettäviä halutaan lisää maahan, jossa ei pystytä enää pitämään huolta omista kansalaisista.

Jos sanot yhdenkin poikkipuoleisen sanan, joka ei sovi yleiseen propagandaan, olet vihapuhuja ja häirikkö, joka halutaan eristää ja tuhota. ”Hyvän ihmisen” pitää olla ”suvaitsevainen”, olla hiljaa vaikeista asioista. Keskiajan mädätyksen henki on tehnyt paluun. Toisinajattelijat lynkataan raivokkaasti.

Hurstin ruoka-apuraha tyrmättiin Helsingin kaupunginvaltuustossa. Köyhille ei ole rahaa. Vuosikymmeniä töitä tehneet työttömät, jolla on työkykyä ja työhaluja, heitetään askartelemaan paperilennokkeja loputtomiin kursseille, jonne ei edes kaikki halukkaat ”pääse”.

Ihmisiä kuolee hoitojonoihin ”hyvinvointivaltiossa”. Silti sinun pitää kantaa muka huolta koko maailman pelastamisesta, vaikka oman maasi hyvinvointi tuhoutuu silmiesi edessä.

]]>
14 http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266250-hyvinvointivaltion-rauniot#comments Hyvinvointi Hyvinvointivaltio Peruspalvelut Terveys Työttömyys Fri, 21 Dec 2018 11:06:37 +0000 Aleksi Niskanen http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266250-hyvinvointivaltion-rauniot
Itsenäisyyspäivän puhe http://ilkkaporttikivi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265397-itsenaisyyspaivan-puhe <p>Pidin juhlapuheen 6.12.2018 Länsi-Tampereen Vasemmiston kutsusta Punainen itsenäisyyspäivä juhlassa Tampereella.<br /><br />&quot;Suomi valtiona täyttää tänään 101 vuotta. Tänä aikana Suomessa on eletty hyvin vaiherikas historia ja Suomen lähtökohdat valtiona ovat olleet haasteelliset. Suomen ensimmäiset vuodet olivat verisiä ja täynnä vihaa. Sata vuotta sitten elettiin aikaa, jota meidän nykyään eläneiden on hankala edes kuvitella ja eläytyä siihen millaista elämä silloin oli. Kuvista ja tarinoista pystymme kuitenkin sijoittamaan tapahtumat hyvin myös tänne Tampereelle ja sen lähiseuduille. Sata vuotta sitten koettiin paljon vääryyttä, mutta samalla myös uskottiin paremman huomisen koittavan ja sen eteen haluttiin taistella.<br /><br />Vuoden 1918 hirveyksissä ei taisteltu Suomen valtion olemassa olosta. Molemmat taisteluiden osapuolista halusivat säilyttää Suomen itsenäisenä valtiona. Kyse oli siitä millaisen maan me halusimme itsellemme. Pystyn hyvin samaistumaan punaisen osapuolen tavoitteisiin reilusta yhteiskunnasta, jossa kaikille pyritään turvaamaan hyvät lähtökohdat toimeentuloon ja elämään. Haluttiin pois sellaisesta järjestelmästä, jossa omistavan luokan valta määritteli tulevaisuuden ja elämän suunnan.<br /><br />Vasemmistolaisia pidetään edelleen osaltaan epäisänmaallisempina, kuin oikeistolaisempaa aatesuuntaa kannattavat. Isänmaallisuus Suomessa kulminoituu edelleen lähinnä käytyihin sotiin, sota symboliikkaan ja sotien sankaritarinoihin. Muistellaan sodassa kaatuneita ja heidän urotekojaan. Näin toki kuuluukin olla ja itselläni on myös syväkunnioitus isänmaan ja aatteen puoleista kuolleita ihmisiä kohtaan.<br /><br />Mutta mitä muuta isänmaallisuus on? Minulle se merkitsee rakkautta ja ylpeyttä kotimaastani. Ylpeyttä siitä, mitä olemme reilussa sadassa vuodessa saaneet aikaan, vaikka lähtökohdat itsenäiselle Suomelle olivat hatarat ja veriset. Onnistuimme kaikesta huolimatta rakentamaan yhdessä yhden maailman toimivimmista maista. Luomaan maailman mittapuussa reilun ja menestyvän maan, jossa on mm ilmainen koulutus, neuvolajärjestelmä, terveydenhuolto, valtion jossa kaikille pyritään turvaamaan perus toimeentulo.<br />Minusta on suurinta isänmaallisuutta se, että pyritään pitämään kaikista täällä asuvista huolta. Sitä, että arvojamme ovat, että jokainen ihminen on yhtä arvokas ja että jokaisella on oikeus täällä elää itsensä näköistä elämää rauhassa ja vailla pelkoa väkivallasta ja syrjinnästä. Ihanne valtiossa emme Suomessakaan ole koskaan eläneet ja paljon on asioita, joiden pitäisi olla paremmin, mutta paremman Suomen puolesta vasemmisto on aina taistellut. Puutteista huolimatta suomalainen hyvinvointivaltio on kuitenkin moneen muuhun maahan verrattuna ollut menestystarina. Menestystarina, jonka olemme rakentaneet yhdessä suomalaisina.&nbsp;<br /><br />Hyvinvointivaltion perustukset ovat kuitenkin olleet jo pidemmän aikaa uhattuina. Rahan ja ahneuden voima on ollut aina läsnä ja sen seuraukset ovat tulleet tutuiksi monta kertaa historian saatossa. Ahneus tuottaa maailmaan paljon pahaa, mutta on nähtävissä, että sitä vastaan myös halutaan taistella. Suomea käytetään usein esimerkkinä onnistuneesta yhteiskunnasta, josta otetaan mallia ja johon viitataan esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa ollaan uuden sukupolven myötä kyllästyneitä vallitsevaan epäreiluun kapitalistiseen järjestelmään. Epäreiluun järjestelmään, johon myös me olemme ajautumassa kiihtyvällä vauhdilla. Luomaamme hyvinvointiyhteiskuntaa meidän tulee suojella ja sen onnistumista ja peruspilareita tulee vaalia ja niistä tulee kertoa maailmalle esimerkkiä. On ymmärrettävä miksi olemme menestyneet valtiona ja mitä sen eteen tulee tehdä, että olisimme sellainen valtio myös tulevaisuudessa.<br /><br />Epäreilu yhteiskunta, jossa vain vahvin ja eniten varallisuutta omaavat pärjäävät sotii sitä vastaan millaiseksi me suomalaiset miellämme itsemme. Epäreilu yhteiskunta ruokkii ihmisiä asettumaan toisiaan vastaan. Oman henkilökohtaisen elämän taloudelliset ja muut vaikeudet sysätään jonkun toisten ihmisten syyksi helposti, kun oma toimeentulo alkaa olla uhattuna. Syntyy vihaa maahanmuuttajia, päihdeongelmaisia tai muuten vain heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Heidät aletaan nähdä vähemmän arvokkaina ihmisinä, joista halutaan päästä eroon ja joiden oikeuksia halutaan alkaa rajoittaa. Kuvitellaan, että näin saadaan oma elämä paremmaksi, vaikka syyt omaan huonoon tilanteeseen löytyy jostain ihan muualta. Syyt ovat rakenteissa, jotka luovat edellytykset epäreiluudelle ja sille, että joku hyötyy siitä, että toisella menee huonosti.<br /><br />Suomi pärjää tulevaisuudessa hyvin vain satsaamalla tasa-arvoon, solidaarisuuteen, luonnon suojelemiseen ja tuloeroja tasaavaan politiikkaan. Yhteiskuntaan, jossa ei pyritä hiljentämään ihmistä, joka on asioista erimieltä vaan rakentamaan parempaa tulevaisuutta yhteistyössä. Luomalla edellytykset elää itsensä näköistä elämää, jossa kunnioitetaan jokaisen yksilöllisyyttä ja rakentamalla turvallinen valtio kaikille. Yhteiskuntaa, jossa kaikki pidetään mukana.<br /><br />Monelle suomalaiselle isänmaallisuus kumpuaa myös ympäröivästä luonnosta ja sen monimuotoisuudesta. Suomen luonto on ainutlaatuinen ja monelle hyvin rakas. Nuorelle sukupolvelle se on jo merkittävämpi asia kuin sotahistoria, jos kysytään mistä isänmaallisuus syntyy ja mitä se merkitsee. Luonnosta ja sen monimuotoisuudesta tulee pitää entistäkin parempi huoli tulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ehkäiseminen tulee olla yksi tulevaisuuden tärkeimmistä asioista Suomessa.<br /><br />Ensi vuonna on eduskuntavaalit, europarlamenttivaalit ja ehkä jopa maakuntavaalit. Me vasemmistona pystymme antamaan mahdollisuuden sille, että turvaamme Suomen sellaisena, jona olemme sen oppineet tuntemaan ja tavoittelemaan vielä parempaa ja oikeudenmukaisempaa valtiota. Vahvistamalla hyvinvointivaltion perustuksia, jotka olemme onnistuneet yhdessä rakentamaan ja jotka kaipaavat nyt puolustajia enemmän kuin koskaan. Viedään yhdessä tätä sanomaa eteenpäin ja rakennetaan vielä parempi ja reilumpi Suomi.<br /><br />Haluan toivottaa teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja toivottaa tarmoa ja voimaa paremman huomisen rakentamisessa. Vain yhdessä voimme onnistua.&quot;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pidin juhlapuheen 6.12.2018 Länsi-Tampereen Vasemmiston kutsusta Punainen itsenäisyyspäivä juhlassa Tampereella.

"Suomi valtiona täyttää tänään 101 vuotta. Tänä aikana Suomessa on eletty hyvin vaiherikas historia ja Suomen lähtökohdat valtiona ovat olleet haasteelliset. Suomen ensimmäiset vuodet olivat verisiä ja täynnä vihaa. Sata vuotta sitten elettiin aikaa, jota meidän nykyään eläneiden on hankala edes kuvitella ja eläytyä siihen millaista elämä silloin oli. Kuvista ja tarinoista pystymme kuitenkin sijoittamaan tapahtumat hyvin myös tänne Tampereelle ja sen lähiseuduille. Sata vuotta sitten koettiin paljon vääryyttä, mutta samalla myös uskottiin paremman huomisen koittavan ja sen eteen haluttiin taistella.

Vuoden 1918 hirveyksissä ei taisteltu Suomen valtion olemassa olosta. Molemmat taisteluiden osapuolista halusivat säilyttää Suomen itsenäisenä valtiona. Kyse oli siitä millaisen maan me halusimme itsellemme. Pystyn hyvin samaistumaan punaisen osapuolen tavoitteisiin reilusta yhteiskunnasta, jossa kaikille pyritään turvaamaan hyvät lähtökohdat toimeentuloon ja elämään. Haluttiin pois sellaisesta järjestelmästä, jossa omistavan luokan valta määritteli tulevaisuuden ja elämän suunnan.

Vasemmistolaisia pidetään edelleen osaltaan epäisänmaallisempina, kuin oikeistolaisempaa aatesuuntaa kannattavat. Isänmaallisuus Suomessa kulminoituu edelleen lähinnä käytyihin sotiin, sota symboliikkaan ja sotien sankaritarinoihin. Muistellaan sodassa kaatuneita ja heidän urotekojaan. Näin toki kuuluukin olla ja itselläni on myös syväkunnioitus isänmaan ja aatteen puoleista kuolleita ihmisiä kohtaan.

Mutta mitä muuta isänmaallisuus on? Minulle se merkitsee rakkautta ja ylpeyttä kotimaastani. Ylpeyttä siitä, mitä olemme reilussa sadassa vuodessa saaneet aikaan, vaikka lähtökohdat itsenäiselle Suomelle olivat hatarat ja veriset. Onnistuimme kaikesta huolimatta rakentamaan yhdessä yhden maailman toimivimmista maista. Luomaan maailman mittapuussa reilun ja menestyvän maan, jossa on mm ilmainen koulutus, neuvolajärjestelmä, terveydenhuolto, valtion jossa kaikille pyritään turvaamaan perus toimeentulo.
Minusta on suurinta isänmaallisuutta se, että pyritään pitämään kaikista täällä asuvista huolta. Sitä, että arvojamme ovat, että jokainen ihminen on yhtä arvokas ja että jokaisella on oikeus täällä elää itsensä näköistä elämää rauhassa ja vailla pelkoa väkivallasta ja syrjinnästä. Ihanne valtiossa emme Suomessakaan ole koskaan eläneet ja paljon on asioita, joiden pitäisi olla paremmin, mutta paremman Suomen puolesta vasemmisto on aina taistellut. Puutteista huolimatta suomalainen hyvinvointivaltio on kuitenkin moneen muuhun maahan verrattuna ollut menestystarina. Menestystarina, jonka olemme rakentaneet yhdessä suomalaisina. 

Hyvinvointivaltion perustukset ovat kuitenkin olleet jo pidemmän aikaa uhattuina. Rahan ja ahneuden voima on ollut aina läsnä ja sen seuraukset ovat tulleet tutuiksi monta kertaa historian saatossa. Ahneus tuottaa maailmaan paljon pahaa, mutta on nähtävissä, että sitä vastaan myös halutaan taistella. Suomea käytetään usein esimerkkinä onnistuneesta yhteiskunnasta, josta otetaan mallia ja johon viitataan esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa ollaan uuden sukupolven myötä kyllästyneitä vallitsevaan epäreiluun kapitalistiseen järjestelmään. Epäreiluun järjestelmään, johon myös me olemme ajautumassa kiihtyvällä vauhdilla. Luomaamme hyvinvointiyhteiskuntaa meidän tulee suojella ja sen onnistumista ja peruspilareita tulee vaalia ja niistä tulee kertoa maailmalle esimerkkiä. On ymmärrettävä miksi olemme menestyneet valtiona ja mitä sen eteen tulee tehdä, että olisimme sellainen valtio myös tulevaisuudessa.

Epäreilu yhteiskunta, jossa vain vahvin ja eniten varallisuutta omaavat pärjäävät sotii sitä vastaan millaiseksi me suomalaiset miellämme itsemme. Epäreilu yhteiskunta ruokkii ihmisiä asettumaan toisiaan vastaan. Oman henkilökohtaisen elämän taloudelliset ja muut vaikeudet sysätään jonkun toisten ihmisten syyksi helposti, kun oma toimeentulo alkaa olla uhattuna. Syntyy vihaa maahanmuuttajia, päihdeongelmaisia tai muuten vain heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Heidät aletaan nähdä vähemmän arvokkaina ihmisinä, joista halutaan päästä eroon ja joiden oikeuksia halutaan alkaa rajoittaa. Kuvitellaan, että näin saadaan oma elämä paremmaksi, vaikka syyt omaan huonoon tilanteeseen löytyy jostain ihan muualta. Syyt ovat rakenteissa, jotka luovat edellytykset epäreiluudelle ja sille, että joku hyötyy siitä, että toisella menee huonosti.

Suomi pärjää tulevaisuudessa hyvin vain satsaamalla tasa-arvoon, solidaarisuuteen, luonnon suojelemiseen ja tuloeroja tasaavaan politiikkaan. Yhteiskuntaan, jossa ei pyritä hiljentämään ihmistä, joka on asioista erimieltä vaan rakentamaan parempaa tulevaisuutta yhteistyössä. Luomalla edellytykset elää itsensä näköistä elämää, jossa kunnioitetaan jokaisen yksilöllisyyttä ja rakentamalla turvallinen valtio kaikille. Yhteiskuntaa, jossa kaikki pidetään mukana.

Monelle suomalaiselle isänmaallisuus kumpuaa myös ympäröivästä luonnosta ja sen monimuotoisuudesta. Suomen luonto on ainutlaatuinen ja monelle hyvin rakas. Nuorelle sukupolvelle se on jo merkittävämpi asia kuin sotahistoria, jos kysytään mistä isänmaallisuus syntyy ja mitä se merkitsee. Luonnosta ja sen monimuotoisuudesta tulee pitää entistäkin parempi huoli tulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ehkäiseminen tulee olla yksi tulevaisuuden tärkeimmistä asioista Suomessa.

Ensi vuonna on eduskuntavaalit, europarlamenttivaalit ja ehkä jopa maakuntavaalit. Me vasemmistona pystymme antamaan mahdollisuuden sille, että turvaamme Suomen sellaisena, jona olemme sen oppineet tuntemaan ja tavoittelemaan vielä parempaa ja oikeudenmukaisempaa valtiota. Vahvistamalla hyvinvointivaltion perustuksia, jotka olemme onnistuneet yhdessä rakentamaan ja jotka kaipaavat nyt puolustajia enemmän kuin koskaan. Viedään yhdessä tätä sanomaa eteenpäin ja rakennetaan vielä parempi ja reilumpi Suomi.

Haluan toivottaa teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja toivottaa tarmoa ja voimaa paremman huomisen rakentamisessa. Vain yhdessä voimme onnistua."

]]>
0 http://ilkkaporttikivi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265397-itsenaisyyspaivan-puhe#comments Hyvinvointivaltio Itsenäisyyspäivä Puhe Vasemmisto Fri, 07 Dec 2018 09:45:57 +0000 Ilkka Porttikivi http://ilkkaporttikivi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265397-itsenaisyyspaivan-puhe
Aktiivileikkuri on iskenyt kipeästi moneen ihmiseen http://tiinaarlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264768-aktiivileikkuri-on-iskenyt-kipeasti-moneen-ihmiseen <p>&nbsp;</p><p>Heinä-syyskuussa jo 158 000 työttömältä oli leikattu korvauksia, koska he eivät olleet saaneet aktiivimallin tiukkoja ehtoja täyttävää työ- tai koulutuspaikkaa. Iso joukko ihmisiä joutui siis rangaistuksen kouriin, koska kukaan ei ollut huolinut heitä töihin tai koulutukseen.<br />Työtönhän ei voi muuta tehdä kuin hakea, hakea ja taas uudelleen hakea paikkaansa.&nbsp; Siihen, kenet työnantaja tai koulutuksen tarjoaja paikkaan valitsee, ei työtön pääse vaikuttaman mutta valitsematta jäänyt työtön joutuu silti tukileikkurin kurimukseen. &nbsp;&nbsp;</p><p>&rdquo;Tarvitaan ainakin semmoinen malli, jossa kuitenkin on pelote. Jos ei toimi kuten pitää toimia, niin silloin tulee joku rangaistus&rdquo;, työministeri Lindström sanoo Ylen uutisten mukaan.</p><p>Työtöntä pitää työministerin mielestä pelotella ja uhkailla, jotta tämä menisi töihin. Ministeriltä on jäänyt huomaamatta, että avoimia palkkatyöpaikkoja on maassamme paljon vähemmän kuin työttömiä.&nbsp; Työttömien pelottelu ja rankaisu ei varmasti lisää palkkatyöpaikkoja ja siitähän tuo aktiivileikkurin kohteeksi joutuneiden määräkin kertoo.<br /><br />Jos palkkatyöpaikat ministerin mielestä lisääntyvät pelottelemalla ja uhkailemalla niin pitäisikö kohteen olla sitten se taho jonka niitä työpaikkoja tulisi tarjota!? Yritykset! &nbsp;Ministerihän voisi sanoa: Leikkaamme yritystukia ja nostamme yhteisöveroa jos ette palkkaa tiettyä määrää työttömiä työnhakijoita tietyssä ajassa. Eipä tuokaan keino taitaisi niitä palkkatyöpaikkoja lisätä sen enempää kuin työttömiltä päivärahan leikkaaminen.</p><p>Hallituksen aktiivimallin tavoitteena on selkeästi ollut vain työttömien tukien leikkaaminen ja yhä useamman ihmisen elämänlaadun huonontaminen. Mitään järkeähän tuossa ei ole mutta ei sitä järkeä löydy monesta muustakaan hallituksen päätöksestä.</p><p>Mihin hallitus on unohtanut viisauden &rdquo;Pelolle ei saa antaa valtaa&rdquo;. Pelolla ja uhkailulla ei mitään ongelmaa voiteta.</p><p>Näin Itsenäisyyspäivän lähestyessä toivoisi hallituksenkin muistavan, että kaveria ei jätetä. &nbsp;Kaveri ei ole vain se hyvä yritysjohtaja kaveri, jonka kanssa tehdään diilejä kabineteissa, metsästysmajalla tai herrojen sauna-illassa.</p><p>Sivistys- ja hyvinvointivaltio pitää huolta heikommistaankin kaikkina aikoina.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Heinä-syyskuussa jo 158 000 työttömältä oli leikattu korvauksia, koska he eivät olleet saaneet aktiivimallin tiukkoja ehtoja täyttävää työ- tai koulutuspaikkaa. Iso joukko ihmisiä joutui siis rangaistuksen kouriin, koska kukaan ei ollut huolinut heitä töihin tai koulutukseen.
Työtönhän ei voi muuta tehdä kuin hakea, hakea ja taas uudelleen hakea paikkaansa.  Siihen, kenet työnantaja tai koulutuksen tarjoaja paikkaan valitsee, ei työtön pääse vaikuttaman mutta valitsematta jäänyt työtön joutuu silti tukileikkurin kurimukseen.   

”Tarvitaan ainakin semmoinen malli, jossa kuitenkin on pelote. Jos ei toimi kuten pitää toimia, niin silloin tulee joku rangaistus”, työministeri Lindström sanoo Ylen uutisten mukaan.

Työtöntä pitää työministerin mielestä pelotella ja uhkailla, jotta tämä menisi töihin. Ministeriltä on jäänyt huomaamatta, että avoimia palkkatyöpaikkoja on maassamme paljon vähemmän kuin työttömiä.  Työttömien pelottelu ja rankaisu ei varmasti lisää palkkatyöpaikkoja ja siitähän tuo aktiivileikkurin kohteeksi joutuneiden määräkin kertoo.

Jos palkkatyöpaikat ministerin mielestä lisääntyvät pelottelemalla ja uhkailemalla niin pitäisikö kohteen olla sitten se taho jonka niitä työpaikkoja tulisi tarjota!? Yritykset!  Ministerihän voisi sanoa: Leikkaamme yritystukia ja nostamme yhteisöveroa jos ette palkkaa tiettyä määrää työttömiä työnhakijoita tietyssä ajassa. Eipä tuokaan keino taitaisi niitä palkkatyöpaikkoja lisätä sen enempää kuin työttömiltä päivärahan leikkaaminen.

Hallituksen aktiivimallin tavoitteena on selkeästi ollut vain työttömien tukien leikkaaminen ja yhä useamman ihmisen elämänlaadun huonontaminen. Mitään järkeähän tuossa ei ole mutta ei sitä järkeä löydy monesta muustakaan hallituksen päätöksestä.

Mihin hallitus on unohtanut viisauden ”Pelolle ei saa antaa valtaa”. Pelolla ja uhkailulla ei mitään ongelmaa voiteta.

Näin Itsenäisyyspäivän lähestyessä toivoisi hallituksenkin muistavan, että kaveria ei jätetä.  Kaveri ei ole vain se hyvä yritysjohtaja kaveri, jonka kanssa tehdään diilejä kabineteissa, metsästysmajalla tai herrojen sauna-illassa.

Sivistys- ja hyvinvointivaltio pitää huolta heikommistaankin kaikkina aikoina.

 

]]>
1 http://tiinaarlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264768-aktiivileikkuri-on-iskenyt-kipeasti-moneen-ihmiseen#comments Aktiivimalli Eduskuntavaalit 2019 Hyvinvointivaltio Kaveria ei jätetä Työtön Tue, 27 Nov 2018 07:07:50 +0000 Tiina Arlin http://tiinaarlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264768-aktiivileikkuri-on-iskenyt-kipeasti-moneen-ihmiseen
Tehdään Suomesta jälleen kokoaan suurempi http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264662-tehdaan-suomesta-jalleen-kokoaan-suurempi <p>Punnittuani huolellisesti vaihtoehtojani ja saatuani myös yhteydenottoja eri tahoilta, olen päättänyt pitkällisen harkinnan jälkeen pyrkiä valtiotieteen tohtori, kansanedustaja <strong>Paavo Väyrysen</strong> perustaman Seitsemän tähden liikkeen kansanedustajaehdokkaaksi.</p><p>Tähtiliikkeen sanansaattajana sitoudun puolustamaan Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta, tukemaan hallittua maahanmuuttopolitiikkaa, ponnistelemaan köyhyyden poistamiseksi sekä vahvistamaan maaseudun ja maakuntien elinvoimaa. Vetoan teihin kaikkiin näitä teemoja kannattaviin, että allekirjoittaisitte tähtiliikkeen kannattajakortin. Seitsemän tähden liike on saatava nopeasti puoluerekisteriin.</p><p>&nbsp;</p><p>*******</p><p>&nbsp;</p><p>Tällä hetkellä en ole ylpeä maasta, jota johdetaan, kuin alas ajettavaa yritystä. Yhteinen omaisuus myydään eniten tarjoavalle, ketään ei enää kiinnosta miten meidän käy ja kaikki ottavat omaksi hyödykseen, mitä irti saavat. Suomen historia on suurvaltojen ristiriitojen suhteen puolueettoman, pohjoismaisen hyvinvointivaltion historiaa. Meillä on sellainen, kunniakas perintö, jota kenellekään muulla ei ole. Voisimme olla rohkeasti ja ylpeästi suomalaisia, omalla linjallamme. Mutta pian kyse todella on pelkästä historiasta, jos meno ei muutu. Tämä maa tarvitsee valtiomiestason reaalipolitiikkaa ja erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan ymmärtäjiä, joille isänmaan etu kulkee oman poliittisen puolueen, etujärjestön tai identiteettiryhmän edun edellä. Tarvitsemme valtiomiehiä, joiden maailmankuva ei ole lähtöisin Hollywood-rainoista, vaan todellisuudesta.</p><p>Valtiomiestason politiikkaan ei sovi hysteerinen vouhottaminen Venäjän uhasta ja krampinomainen turvaaminen sotilaalliseen liittoutumiseen. Ei ole tervettä ajatella, että itsenäisyytemme tuki ja turva tulee ulkopuolelta. Suomen asema itsenäisenä, puolueettomana maana on palautettava entiseen loistoonsa. Pienen maan suuruus on puolueettomuudessa. Tämä näyttäytyi konkreettisena, kun Suomi isännöi viime kesänä Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien huippukokousta. Helsingin valikoitumisen tapaamispaikaksi katsottiin ulkomaillakin perustuvan puolueettomuuspolitiikan traditioon. Tämä johti esimerkiksi siihen, että tapaamisen alla presidentti Sauli Niinistöllä oli huikea tilaisuus keskustella kummankin suurvaltajohtajan kanssa ja vaikuttaa. Viime hallitusten johdolla olemme hukanneet tämän perinteisen ulkopoliittisen linjamme, jossa toimimme suurvaltojen ristiriidoissa enemmän lääkärinä, kuin tuomarina. Suurten valtiomiestemme Paasikiven ja Kekkosen perintöä on vedetty urakalla vessasta alas.</p><p>&nbsp;</p><p>*******</p><p>&nbsp;</p><p>Valtiomiestason politiikkaa on huolehtia myös pohjoismaisen hyvinvointivaltion säilyttämisestä. Viime vuosina toteutettu hyvinvointivaltion purkaminen Suomessa on pysäytettävä. Tätä eivät vihervasemmistolaiset puolueetkaan tule tekemään, sillä ne harjoittaisivat hallitusvastuussa kestämättömän liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa. Pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin perusta on kuitenkin nationalismissa. Se on perustettu palvelemaan rajattua ihmisjoukkoa ja vapaamielinen maahanmuuttopolitiikka on hyvinvointivaltiota purkavaa politiikkaa.</p><p>Mikäli kuka tahansa, mistä tahansa voi koska tahansa ja ilman pätevää syytä marssia kenenkään rajoittamatta tai palauttamatta rajojemme yli ja asettua nauttimaan eduista, jotka kustantavat suomalaiset veronmaksajat, ei lopputulos voi olla hyvä. Katastrofaalinen, hyvinvointivaltiota tuhoava, holtiton ja ongelmia aiheuttava maahanmuuttopolitiikka ruokkii lisäksi yhteiskunnallista vastakkainasettelua ja romuttaa kansallista yhtenäisyyttä, jota vaaditaan hyvinvointivaltion ylläpitämiseen ja rahoittamiseen. Suomen toimiessa koko maailman sosiaalitoimistona ja ilmasto-omatuntona, entistä harvempi suomalainen haluaa osallistua näiden kaikkien kustannusten kattamiseen. Tämä heikentää kaikkien Suomessa jo asuvien köyhien ja pienituloisten asemaa entisestään.</p><p>&nbsp;</p><p>*******</p><p>&nbsp;</p><p>Pienen kansan voima on yhtenäisyydessä. Suomi on esimerkiksi edellä mainituissa turvallisuuspolitiikan ja maahanmuuton kysymyksissä pahasti jakautunut ja keskusteluilmapiiri monissa asioissa on polarisoitunut ja tulehtunut. Vaikka sosiaalinen media ruokkiikin kuplautumista, kollektiivista moraalipaniikkia, raivoa, leimaamista ja lynkkausmielialaa, sen vapaudesta on huolehdittava ja sen kanssa on opittava elämään ihmisiksi.</p><p>Mediakentän keskittyminen harvojen käsiin on todellinen uhka demokratialle. Valtiomiestason poliitikkojen on huolehdittava myös uuden ajan verkkomedioiden elintilasta ja sananvapaudesta, eikä lähteä mukaan kaupallisten medioiden vetoomuksiin luotettavan median puolesta, joiden tarkoitus on leimata niiden toimintaa haastavia, uusia, nousevia medioita valemedioiksi. Median luotettavuus ei riipu yhtiön voitoista ja levikistä, eikä siitä saako journalisti palkkaa työstään, vaan journalismin tasosta; pyrkimyksestä totuuteen ja eri näkökulmia luotaavaan tiedonvälitykseen. Se, että kymmenen saman konsernin erimerkkistä mediaa julkaisee täsmälleen samaa tekstiä sen sijaan, että antaisi arvokasta tilaa ja näkyvyyttä jollekin muulle, ei ole mitään journalismia vaan massatuotantoa.</p><p>Meidän on opittava elämään uudessa ajassa. Pieni kansa voi nousta kokoaan suuremmaksi vain yhdessä. Meidän on syytä kuunnella ja ymmärtää toisiamme. Seitsemän tähden liike on kokoava voima, joka tarjoaa selkeän linjan ja uskottavan vaihtoehdon politiikkaan. Tehdään yhdessä Suomesta jälleen kokoaan suurempi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Punnittuani huolellisesti vaihtoehtojani ja saatuani myös yhteydenottoja eri tahoilta, olen päättänyt pitkällisen harkinnan jälkeen pyrkiä valtiotieteen tohtori, kansanedustaja Paavo Väyrysen perustaman Seitsemän tähden liikkeen kansanedustajaehdokkaaksi.

Tähtiliikkeen sanansaattajana sitoudun puolustamaan Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta, tukemaan hallittua maahanmuuttopolitiikkaa, ponnistelemaan köyhyyden poistamiseksi sekä vahvistamaan maaseudun ja maakuntien elinvoimaa. Vetoan teihin kaikkiin näitä teemoja kannattaviin, että allekirjoittaisitte tähtiliikkeen kannattajakortin. Seitsemän tähden liike on saatava nopeasti puoluerekisteriin.

 

*******

 

Tällä hetkellä en ole ylpeä maasta, jota johdetaan, kuin alas ajettavaa yritystä. Yhteinen omaisuus myydään eniten tarjoavalle, ketään ei enää kiinnosta miten meidän käy ja kaikki ottavat omaksi hyödykseen, mitä irti saavat. Suomen historia on suurvaltojen ristiriitojen suhteen puolueettoman, pohjoismaisen hyvinvointivaltion historiaa. Meillä on sellainen, kunniakas perintö, jota kenellekään muulla ei ole. Voisimme olla rohkeasti ja ylpeästi suomalaisia, omalla linjallamme. Mutta pian kyse todella on pelkästä historiasta, jos meno ei muutu. Tämä maa tarvitsee valtiomiestason reaalipolitiikkaa ja erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan ymmärtäjiä, joille isänmaan etu kulkee oman poliittisen puolueen, etujärjestön tai identiteettiryhmän edun edellä. Tarvitsemme valtiomiehiä, joiden maailmankuva ei ole lähtöisin Hollywood-rainoista, vaan todellisuudesta.

Valtiomiestason politiikkaan ei sovi hysteerinen vouhottaminen Venäjän uhasta ja krampinomainen turvaaminen sotilaalliseen liittoutumiseen. Ei ole tervettä ajatella, että itsenäisyytemme tuki ja turva tulee ulkopuolelta. Suomen asema itsenäisenä, puolueettomana maana on palautettava entiseen loistoonsa. Pienen maan suuruus on puolueettomuudessa. Tämä näyttäytyi konkreettisena, kun Suomi isännöi viime kesänä Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien huippukokousta. Helsingin valikoitumisen tapaamispaikaksi katsottiin ulkomaillakin perustuvan puolueettomuuspolitiikan traditioon. Tämä johti esimerkiksi siihen, että tapaamisen alla presidentti Sauli Niinistöllä oli huikea tilaisuus keskustella kummankin suurvaltajohtajan kanssa ja vaikuttaa. Viime hallitusten johdolla olemme hukanneet tämän perinteisen ulkopoliittisen linjamme, jossa toimimme suurvaltojen ristiriidoissa enemmän lääkärinä, kuin tuomarina. Suurten valtiomiestemme Paasikiven ja Kekkosen perintöä on vedetty urakalla vessasta alas.

 

*******

 

Valtiomiestason politiikkaa on huolehtia myös pohjoismaisen hyvinvointivaltion säilyttämisestä. Viime vuosina toteutettu hyvinvointivaltion purkaminen Suomessa on pysäytettävä. Tätä eivät vihervasemmistolaiset puolueetkaan tule tekemään, sillä ne harjoittaisivat hallitusvastuussa kestämättömän liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa. Pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin perusta on kuitenkin nationalismissa. Se on perustettu palvelemaan rajattua ihmisjoukkoa ja vapaamielinen maahanmuuttopolitiikka on hyvinvointivaltiota purkavaa politiikkaa.

Mikäli kuka tahansa, mistä tahansa voi koska tahansa ja ilman pätevää syytä marssia kenenkään rajoittamatta tai palauttamatta rajojemme yli ja asettua nauttimaan eduista, jotka kustantavat suomalaiset veronmaksajat, ei lopputulos voi olla hyvä. Katastrofaalinen, hyvinvointivaltiota tuhoava, holtiton ja ongelmia aiheuttava maahanmuuttopolitiikka ruokkii lisäksi yhteiskunnallista vastakkainasettelua ja romuttaa kansallista yhtenäisyyttä, jota vaaditaan hyvinvointivaltion ylläpitämiseen ja rahoittamiseen. Suomen toimiessa koko maailman sosiaalitoimistona ja ilmasto-omatuntona, entistä harvempi suomalainen haluaa osallistua näiden kaikkien kustannusten kattamiseen. Tämä heikentää kaikkien Suomessa jo asuvien köyhien ja pienituloisten asemaa entisestään.

 

*******

 

Pienen kansan voima on yhtenäisyydessä. Suomi on esimerkiksi edellä mainituissa turvallisuuspolitiikan ja maahanmuuton kysymyksissä pahasti jakautunut ja keskusteluilmapiiri monissa asioissa on polarisoitunut ja tulehtunut. Vaikka sosiaalinen media ruokkiikin kuplautumista, kollektiivista moraalipaniikkia, raivoa, leimaamista ja lynkkausmielialaa, sen vapaudesta on huolehdittava ja sen kanssa on opittava elämään ihmisiksi.

Mediakentän keskittyminen harvojen käsiin on todellinen uhka demokratialle. Valtiomiestason poliitikkojen on huolehdittava myös uuden ajan verkkomedioiden elintilasta ja sananvapaudesta, eikä lähteä mukaan kaupallisten medioiden vetoomuksiin luotettavan median puolesta, joiden tarkoitus on leimata niiden toimintaa haastavia, uusia, nousevia medioita valemedioiksi. Median luotettavuus ei riipu yhtiön voitoista ja levikistä, eikä siitä saako journalisti palkkaa työstään, vaan journalismin tasosta; pyrkimyksestä totuuteen ja eri näkökulmia luotaavaan tiedonvälitykseen. Se, että kymmenen saman konsernin erimerkkistä mediaa julkaisee täsmälleen samaa tekstiä sen sijaan, että antaisi arvokasta tilaa ja näkyvyyttä jollekin muulle, ei ole mitään journalismia vaan massatuotantoa.

Meidän on opittava elämään uudessa ajassa. Pieni kansa voi nousta kokoaan suuremmaksi vain yhdessä. Meidän on syytä kuunnella ja ymmärtää toisiamme. Seitsemän tähden liike on kokoava voima, joka tarjoaa selkeän linjan ja uskottavan vaihtoehdon politiikkaan. Tehdään yhdessä Suomesta jälleen kokoaan suurempi.

]]>
12 http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264662-tehdaan-suomesta-jalleen-kokoaan-suurempi#comments Hallitsematon maahanmuutto Hyvinvointivaltio Puolueettomuuspolitiikka Seitsemän tähden liike Tolkun politiikka Sat, 24 Nov 2018 10:23:41 +0000 Kimmo Kautio http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264662-tehdaan-suomesta-jalleen-kokoaan-suurempi
Järkevän maahanmuuttopolitiikan tiekartta http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264575-jarkevan-maahanmuuttopolitiikan-tiekartta <p>Yksikään kevään eduskuntavaaleihin lähtevä puolue ei voi enää vältellä vaalien erästä keskeistä teemaa: maahanmuuttoa. Aihe on nyt tapetilla kaikkialla lännessä, niin EU:ssa kuin Yhdysvalloissa. Kysymyksen ympärillä esiintyy sekä huolestuttavaa ääriliikehdintää että kohtuutonta sinisilmäisyyttä. Ongelmat ovat kuitenkin ratkaistavissa viisaalla tolkun politiikalla.</p><p>Helsingissä äskettäin pidetyssä EPP:n puoluekokouksessa sisäministeri Kai Mykkänen kertoi, että maahanmuuttoa ja turvapaikanhakua koskeva paneeli päätyi ehdottamaan turvapaikkakeskuksia EU:n ulkorajoille. Turvapaikanhaun siirtäminen keskuksiin helpottaa niiden auttamista, jotka ovat eniten turvapaikan tarpeessa ja vie samalla pohjan ihmissalakuljetukselta. Mikä tärkeintä, keskukset ehkäisevät hallitsemattoman siirtolaisuuden unionin jäsenmaihin. Mykkänen myös listasi ehdotuksensa&nbsp;<a href="https://www.verkkouutiset.fi/turvapaikanhaku-ulkorajakeskuksiin/">Verkkouutisten blogissa</a>. Tämä vaikuttaa oikein hyvältä!<br /><br /><a href="http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202191-maahanmuuttopolitiikka-tiensa-paassa">Ehdotin vastaavaa järjestelmää jo vuonna 2015 turvapaikkakriisin yhteydessä</a>. On toki tärkeää ja humaania suojella kaikkein hädänalaisimpia, mutta samalla on pidettävä huolta myös itsestämme.&nbsp;<br /><br />Asian hoitaminen onnistuu liberaalidemokratian perusarvoista tinkimättä, minkä voi suoraan päätellä myös kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon haastattelusta Helsingin Sanomissa 7.11. Orpon mukaan &rdquo;samaan aikaan pitää olla selkeä rajavalvonta ja tiukka palautusjärjestelmä. Ja sitten se humanitaarinen puoli eli lämmin sydän&rdquo;. Tähän on helppo yhtyä.<br /><br />Aiheeseen liittyen osallistuin perjantaina 28.9. Helsingissä europarlamentaarikko Henna Virkkusen järjestämään seminaariin &rdquo;Parempi Eurooppa: Kohti yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa&rdquo;. Järjestäjän ohella tilaisuudessa alustivat sisäministeri Kai Mykkänen, erityisasiantuntija Mikko Simola Suomen EU-edustustosta ja Aalto-yliopiston henkilöstöjohtaja Riitta Silvennoinen.<br /><br />Alustukset ja paneelikeskustelu keskittyivät niihin kysymyksiin, jotka EU:ta ovat viime vuosina voimakkaasti jakaneet. Varsinkin vuoden 2015 turvapaikkakriisi aiheutti pelkoja suuressa osassa EU-maiden kansalaisia, kuten ministeri Mykkänen omassa puheenvuorossaan totesi.<br /><br />Reilu 30 000 turvapaikanhakijaa lyhyessä ajassa oli maamme vastaanottokyvyn rajoilla ja viranomaiset selvisivät urakasta kohtalaisesti. Täälläkin kansalaiset ovat silti huolestuneita monesta asiaan liittyvästä tekijästä ja huoleen on tietenkin myös perusteita: otetaan vaikkapa Turun terrori-isku, jonka teki marokkolainen turvapaikanhakija. Tällainen ei saa toistua.<br /><br />Mykkäsen puheenvuorot osoittivat, että EU:ssa on ministeritasolla havahduttu juuri niihin ongelmiin, joista itsekin olen kirjoittanut ja puhunut pitkään. Oikeastaan EU näyttäisi kulkevan juuri siihen suuntaan, mitä olen peräänkuuluttanut, joskin Mykkäsen kommenteista saattoi aistia pessimismiä EU:n ulkopuolelle perustettavien turvapaikanhakuleirien toteuttamisesta. Tähän ei taida tahto riittää ja se on ongelma. Toinen mahdollisuus ovat Mykkäsen ehdottamat keskukset EU:n ulkorajoille. Joku ratkaisu on kuitenkin pakko löytää.<br /><br />Tulkitsen Mykkästä niin, että pakolaispolitiikan keskeiset kysymykset jäävät lopulta kullekin jäsenmaalle itselleen, jos ja kun yhteistä tahtoa ei EU-tasolla saavuteta. Kyse on ulkorajojen valvonnasta ja pitävyydestä, samoin yksittäisten jäsenvaltioiden halukkuudesta nostaa kiintiöpakolaisten määrää. Jos turvapaikanhaku siirrettäisiin leireille, kuten olen itsekin ehdottanut, Mykkäsen mukaan se tarkoittaisi samalla kiintiöpakolaisten määrän kasvattamista. Tähän eivät Ranska ja Saksa suostuisi, puhumattakaan Visegrád-maista sekä Italiasta, Itävallasta ja Tanskasta.</p><p>Mikko Simola kiinnitti huomiota merkittäviin yksityiskohtiin turvapaikanhakuun ja rajavalvontaan liittyen. EU on ryhdistäytymässä näissä asioissa, mutta samalla on selvää, että jos ulkorajat eivät pidä, koko Schengen-alue on vaarassa sulkeutua ja tähän sisältyy huomattavia taloudellisia riskejä. Vapaa tavaroiden ja ihmisten liikkuvuus unionin sisällä on erittäin tärkeää myös yksittäisten jäsenmaiden taloudelle.</p><p>Riitta Silvennoinen nosti esiin työperäisen maahanmuuton ongelmia, joista tässä kannattaa mainita byrokratia ja integraatio. Työlupien saamista pitäisi helpottaa ja integraatiota edistää kaikin puolin. Silvennoinen ei kuitenkaan osannut kertoa, miten sopeutumista voitaisiin käytännössä edistää.&nbsp;</p><p>Tässä on tärkeää muistaa se, että matalapalkka-aloille mahdollisesti muodostuva työn ylitarjonta aiheuttaa huomattavan rasitteen valtiontaloudelle sosiaaliturvamenojen kasvuna. Jos työstä saatava palkka ei riitä elämiseen, valtion pitää kompensoida se tulonsiirroilla. Elinkeinoelämälle tietenkin kelpaa halpa, valtion subventoima työvoima, mutta hyvinvointivaltion kannalta ratkaisu on kestämätön.<br /><br />Tulijat tarvitsevat sosiaalipalveluja kuten kielenopetusta, päivä- ja terveydenhoitoa ja koulutusta, ja suurissa kaupungeissa, joissa työpaikat sijaitsevat, asuminen on kallista ja edellyttää lähes poikkeuksetta asumistukea. Lisäksi on muistettava, että hyvinvointivaltio ja vapaa työperäinen maahanmuutto ovat keskenään perustavanlaatuisessa ristiriidassa, jos työllä ei elä tai se on pätkäluontoista. Hyvinvointivaltion rahoituspohja on huoltosuhteen varassa, joten ei voi olla niin, että Suomeen muuttaa koko ajan lisää väkeä, joka tätä suhdetta entisestään huonontaa.<br /><br />Paneelikeskustelussa ministeri Mykkänen vastasi yleisökysymyksiin, jotka koskivat muun muassa turvapaikanhakijoiden keskittymistä samoille asuinalueille ja tästä syntyviä sosiaalisia ongelmia. Aihepiirissä on selvästi tapahtunut edistystä ja niin Mykkänen kuin EU-tason päättäjät vaikuttavat olevan ajan hermolla. Mykkänen mainitsi esimerkkinä taannoiset Ruotsin mellakat ja korosti, että samaa tilannetta ei saa päästä syntymään Suomeen. Olen luonnollisesti asiasta täysin samaa mieltä.<br /><br />EU-tasolla olisi tärkeää saada aikaan kokonaisratkaisuja sekä työperäiseen että humanitaariseen maahanmuuttoon. Olen ehdottanut Kanadasta tuttua pisteytysjärjestelmää ja työnhakua suoraan turvapaikanhakuleireiltä käsin. Esitin tähän liittyen panelisteille yleisökysymyksen. Mykkäsen vastauksen perusteella ainakin viimeksi mainittu ei liene EU-tasolla tällä hetkellä realistinen vaihtoehto. Muilta osin hän vaikuttaisi olevan samoilla linjoilla kanssani.&nbsp;<br /><br />On selvää, että nykytilanteesta hyötyvät eniten salakuljettajat ja kansallismieliset puolueet. EU:ssa ministeritasolla asia on tiedostettu ja se pitää tiedostaa myös kotimaan politiikassa. EU:n täytyy jollain keinolla löytää nopeasti realistinen ratkaisu turvapaikanhakuprosessin ongelmiin ja Mykkäsen mukaan tästä on olemassa myös Eurooppa-neuvoston linjaus. Henna Virkkunen korosti, että kansallisten ja Euroopan laajuisten päätösten rinnalla tarvitaan myös ylikansallisia ratkaisuja, joista YK:n pakolaissopimukset ovat keskeisessä roolissa.&nbsp;<br /><br />Kun keskustelin Henna Virkkusen kanssa tilaisuuden jälkeen, olimme Virkkusen loppupuheenvuorosta täysin samaa mieltä: maahanmuuttopolitiikka kokonaisuutena täytyy nostaa avoimeen keskusteluun tulevissa eduskunta- ja EU-vaaleissa. Jos asiassa hyssytellään, se sataa kansallismielisten laariin. Kuten olemme huomanneet, moni EU:n jäsenmaa vetää jo nyt omaa linjaa eikä suostu allekirjoittamaan Virkkusen mainitsemia kansainvälisiä YK-sopimuksia. Tuore esimerkki on kohuttu GCM-sopimus, josta eduskunnassa taannoin keskusteltiin perussuomalaisten aloitteesta.<br /><br />Turhan pelonlietsonnan ja ulossulkevan politiikan sijaan tarvitaan järkeviä, maltillisia ratkaisuja. Ihmisoikeuksia pitää kunnioittaa, mutta hyvinvointivaltion rahoituspohja ei kestä suuria turvapaikanhakijamääriä, koska sekä hakemusten käsittelyyn että turvapaikanhakijoiden sekä pakolaisten sosiaaliturvaan menee huomattavia summia valtioiden budjeteista.<br /><br />Työnhakua pitää helpottaa, koska työ on paras väylä sopeutumiseen. Työllistämisen kynnystä pitää laskea ja byrokratiaa purkaa, mieluiten koko EU:n tasolla.<br /><br />Näkemykseni mukaan Itä-Euroopan maat näyttävät, mihin suuntaan unioni on menossa, jos ongelmia ei nopeasti saada ratkaistua. Yksittäisten jäsenmaiden ratkaisut osoittavat, että mikäli EU-tasolla ei ratkaisuja löydetä, rajavalvonta siirtyy ulkorajoilta jäsenvaltioiden välille. Ääriesimerkkinä tästä toimivat Unkari ja Puola. Italia ja Itävaltakin ovat lähempänä niitä kuin Länsi-Eurooppaa. Tanskassa sosiaalidemokraatit ovat jo vähintään yhtä maahanmuuttokriittisiä kuin perussuomalaiset Suomessa.<br /><br />Ensi kevään eduskuntavaaleissa määritellään myös Suomen linja näihin kysymyksiin, jos Mykkäsen pessimistisiin näkemyksiin on luottaminen. Vaikuttaa siltä, että ainakin osa päätöksistä jää kansallisvaltiotasolle. Selvää on myös se, että taakanjaon täytyy perustua kansallisiin voimavaroihin: jos työllisyys ja talous ovat heikolla tolalla, pakolaisten laajamittainen vastaanottaminen lietsoo entisestään vastakkainasettelua. En kannata Mykkäsen ehdotusta kiintiöpakolaisten määrän nostamisesta. Meidän pitää ensin huolehtia nykyisten pakolaisten kotoutumisesta ja työllistymisestä.<br /><br />Lisäksi jo nyt on varauduttava siihen, että toukokuun europarlamenttivaaleissa kansallismieliset puolueet vahvistavat asemiaan. Nouseva trendi johtuu pitkälti tähän asti harjoitetun maahanmuutto- ja talouspolitiikan virheistä. Orpon ja Mykkäsen ehdotukset ovat oikeansuuntaisia, mutta lisää ratkaisuesityksiä ongelmiin kaivataan. Osa kansalaisten huolenaiheista on erittäin perusteltuja.<br /><br />Olen korostanut kotoutumisessa tulijoiden omaa vastuuta, koska valtio ei näytä tehtävässä onnistuvan, vaikka rahaa toimintaan laitettaisiin kuinka paljon. Kuten todettua, työ on paras ja nopein väylä integraatioon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että verovaroilla tuettu tempputyöllistäminen olisi suotavaa. En kannata EK:n hiljattain ehdottamaa korotettua 70% palkkatukea turvapaikan saaneita palkkaaville yrityksille. Asia pitää hoitaa helpottamalla työllistämistä yleisesti, mikä onnistuu parhaiten työn hintaa laskemalla, byrokratiaa vähentämällä ja kannustinloukkuja purkamalla.<br /><br />Tämä edellyttää sosiaaliturvaan ja veropohjaan radikaalia kokonaisremonttia eli sitä, että maastamme saadaan houkutteleva aidoille osaajille. Vastaavasti nykyiset työttömät saadaan töihin sillä, että työnteosta tehdään aina kannattavampi vaihtoehto kuin sosiaaliturvan varassa elämisestä. Kannustinloukut koskevat myös turvapaikanhakijoita.<br /><br />Sama pätee ehdotuksiin hoitaa Suomen laskeva syntyvyys työperäisellä maahanmuutolla. Ratkaisu ei ole kestävällä pohjalla. On näet selvää, että pitkässä juoksussa myös uusien tulijoiden eläkkeet ja muu sosiaaliturva täytyy maksaa ja jos syntyvyys edelleen laskee, tarvitaan aina vain lisää työperäistä maahanmuuttoa rahoittamaan ikääntyvän väestön tarvitsemat tulonsiirrot ja palvelut.<br /><br />Hyvinvointivaltio aiheuttaa ikiliikkujaongelman. Sen ratkaiseminen tulee olemaan lähitulevaisuuden politiikan tärkein kysymys. En pidä siitä, että ihmisiä käsitellään pelkkinä tulo- ja menoerinä. Hyvinvointivaltion rahoituspohjan natina kuitenkin aiheuttaa juuri sen. Muitakin vaihtoehtoja on: lisäämällä yksilön vapautta ja vastuuta moni nykyinen ongelma ratkeaa.<br /><br />Koko EU:n maahanmuuttopolitiikan tulee perustua järkeen, ei tunteeseen. Viisas ja humaani politiikka on kaikkien etu. Muukalaiskammolle ei yhteiskunnassa tule suoda kasvualustaa ja paras lääke siihen on toimiva maahanmuuttopolitiikka. Ongelmat on tehty ratkaistaviksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Atte Kaleva</p><p><a href="http://www.attekaleva.fi" title="www.attekaleva.fi">www.attekaleva.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yksikään kevään eduskuntavaaleihin lähtevä puolue ei voi enää vältellä vaalien erästä keskeistä teemaa: maahanmuuttoa. Aihe on nyt tapetilla kaikkialla lännessä, niin EU:ssa kuin Yhdysvalloissa. Kysymyksen ympärillä esiintyy sekä huolestuttavaa ääriliikehdintää että kohtuutonta sinisilmäisyyttä. Ongelmat ovat kuitenkin ratkaistavissa viisaalla tolkun politiikalla.

Helsingissä äskettäin pidetyssä EPP:n puoluekokouksessa sisäministeri Kai Mykkänen kertoi, että maahanmuuttoa ja turvapaikanhakua koskeva paneeli päätyi ehdottamaan turvapaikkakeskuksia EU:n ulkorajoille. Turvapaikanhaun siirtäminen keskuksiin helpottaa niiden auttamista, jotka ovat eniten turvapaikan tarpeessa ja vie samalla pohjan ihmissalakuljetukselta. Mikä tärkeintä, keskukset ehkäisevät hallitsemattoman siirtolaisuuden unionin jäsenmaihin. Mykkänen myös listasi ehdotuksensa Verkkouutisten blogissa. Tämä vaikuttaa oikein hyvältä!

Ehdotin vastaavaa järjestelmää jo vuonna 2015 turvapaikkakriisin yhteydessä. On toki tärkeää ja humaania suojella kaikkein hädänalaisimpia, mutta samalla on pidettävä huolta myös itsestämme. 

Asian hoitaminen onnistuu liberaalidemokratian perusarvoista tinkimättä, minkä voi suoraan päätellä myös kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon haastattelusta Helsingin Sanomissa 7.11. Orpon mukaan ”samaan aikaan pitää olla selkeä rajavalvonta ja tiukka palautusjärjestelmä. Ja sitten se humanitaarinen puoli eli lämmin sydän”. Tähän on helppo yhtyä.

Aiheeseen liittyen osallistuin perjantaina 28.9. Helsingissä europarlamentaarikko Henna Virkkusen järjestämään seminaariin ”Parempi Eurooppa: Kohti yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa”. Järjestäjän ohella tilaisuudessa alustivat sisäministeri Kai Mykkänen, erityisasiantuntija Mikko Simola Suomen EU-edustustosta ja Aalto-yliopiston henkilöstöjohtaja Riitta Silvennoinen.

Alustukset ja paneelikeskustelu keskittyivät niihin kysymyksiin, jotka EU:ta ovat viime vuosina voimakkaasti jakaneet. Varsinkin vuoden 2015 turvapaikkakriisi aiheutti pelkoja suuressa osassa EU-maiden kansalaisia, kuten ministeri Mykkänen omassa puheenvuorossaan totesi.

Reilu 30 000 turvapaikanhakijaa lyhyessä ajassa oli maamme vastaanottokyvyn rajoilla ja viranomaiset selvisivät urakasta kohtalaisesti. Täälläkin kansalaiset ovat silti huolestuneita monesta asiaan liittyvästä tekijästä ja huoleen on tietenkin myös perusteita: otetaan vaikkapa Turun terrori-isku, jonka teki marokkolainen turvapaikanhakija. Tällainen ei saa toistua.

Mykkäsen puheenvuorot osoittivat, että EU:ssa on ministeritasolla havahduttu juuri niihin ongelmiin, joista itsekin olen kirjoittanut ja puhunut pitkään. Oikeastaan EU näyttäisi kulkevan juuri siihen suuntaan, mitä olen peräänkuuluttanut, joskin Mykkäsen kommenteista saattoi aistia pessimismiä EU:n ulkopuolelle perustettavien turvapaikanhakuleirien toteuttamisesta. Tähän ei taida tahto riittää ja se on ongelma. Toinen mahdollisuus ovat Mykkäsen ehdottamat keskukset EU:n ulkorajoille. Joku ratkaisu on kuitenkin pakko löytää.

Tulkitsen Mykkästä niin, että pakolaispolitiikan keskeiset kysymykset jäävät lopulta kullekin jäsenmaalle itselleen, jos ja kun yhteistä tahtoa ei EU-tasolla saavuteta. Kyse on ulkorajojen valvonnasta ja pitävyydestä, samoin yksittäisten jäsenvaltioiden halukkuudesta nostaa kiintiöpakolaisten määrää. Jos turvapaikanhaku siirrettäisiin leireille, kuten olen itsekin ehdottanut, Mykkäsen mukaan se tarkoittaisi samalla kiintiöpakolaisten määrän kasvattamista. Tähän eivät Ranska ja Saksa suostuisi, puhumattakaan Visegrád-maista sekä Italiasta, Itävallasta ja Tanskasta.

Mikko Simola kiinnitti huomiota merkittäviin yksityiskohtiin turvapaikanhakuun ja rajavalvontaan liittyen. EU on ryhdistäytymässä näissä asioissa, mutta samalla on selvää, että jos ulkorajat eivät pidä, koko Schengen-alue on vaarassa sulkeutua ja tähän sisältyy huomattavia taloudellisia riskejä. Vapaa tavaroiden ja ihmisten liikkuvuus unionin sisällä on erittäin tärkeää myös yksittäisten jäsenmaiden taloudelle.

Riitta Silvennoinen nosti esiin työperäisen maahanmuuton ongelmia, joista tässä kannattaa mainita byrokratia ja integraatio. Työlupien saamista pitäisi helpottaa ja integraatiota edistää kaikin puolin. Silvennoinen ei kuitenkaan osannut kertoa, miten sopeutumista voitaisiin käytännössä edistää. 

Tässä on tärkeää muistaa se, että matalapalkka-aloille mahdollisesti muodostuva työn ylitarjonta aiheuttaa huomattavan rasitteen valtiontaloudelle sosiaaliturvamenojen kasvuna. Jos työstä saatava palkka ei riitä elämiseen, valtion pitää kompensoida se tulonsiirroilla. Elinkeinoelämälle tietenkin kelpaa halpa, valtion subventoima työvoima, mutta hyvinvointivaltion kannalta ratkaisu on kestämätön.

Tulijat tarvitsevat sosiaalipalveluja kuten kielenopetusta, päivä- ja terveydenhoitoa ja koulutusta, ja suurissa kaupungeissa, joissa työpaikat sijaitsevat, asuminen on kallista ja edellyttää lähes poikkeuksetta asumistukea. Lisäksi on muistettava, että hyvinvointivaltio ja vapaa työperäinen maahanmuutto ovat keskenään perustavanlaatuisessa ristiriidassa, jos työllä ei elä tai se on pätkäluontoista. Hyvinvointivaltion rahoituspohja on huoltosuhteen varassa, joten ei voi olla niin, että Suomeen muuttaa koko ajan lisää väkeä, joka tätä suhdetta entisestään huonontaa.

Paneelikeskustelussa ministeri Mykkänen vastasi yleisökysymyksiin, jotka koskivat muun muassa turvapaikanhakijoiden keskittymistä samoille asuinalueille ja tästä syntyviä sosiaalisia ongelmia. Aihepiirissä on selvästi tapahtunut edistystä ja niin Mykkänen kuin EU-tason päättäjät vaikuttavat olevan ajan hermolla. Mykkänen mainitsi esimerkkinä taannoiset Ruotsin mellakat ja korosti, että samaa tilannetta ei saa päästä syntymään Suomeen. Olen luonnollisesti asiasta täysin samaa mieltä.

EU-tasolla olisi tärkeää saada aikaan kokonaisratkaisuja sekä työperäiseen että humanitaariseen maahanmuuttoon. Olen ehdottanut Kanadasta tuttua pisteytysjärjestelmää ja työnhakua suoraan turvapaikanhakuleireiltä käsin. Esitin tähän liittyen panelisteille yleisökysymyksen. Mykkäsen vastauksen perusteella ainakin viimeksi mainittu ei liene EU-tasolla tällä hetkellä realistinen vaihtoehto. Muilta osin hän vaikuttaisi olevan samoilla linjoilla kanssani. 

On selvää, että nykytilanteesta hyötyvät eniten salakuljettajat ja kansallismieliset puolueet. EU:ssa ministeritasolla asia on tiedostettu ja se pitää tiedostaa myös kotimaan politiikassa. EU:n täytyy jollain keinolla löytää nopeasti realistinen ratkaisu turvapaikanhakuprosessin ongelmiin ja Mykkäsen mukaan tästä on olemassa myös Eurooppa-neuvoston linjaus. Henna Virkkunen korosti, että kansallisten ja Euroopan laajuisten päätösten rinnalla tarvitaan myös ylikansallisia ratkaisuja, joista YK:n pakolaissopimukset ovat keskeisessä roolissa. 

Kun keskustelin Henna Virkkusen kanssa tilaisuuden jälkeen, olimme Virkkusen loppupuheenvuorosta täysin samaa mieltä: maahanmuuttopolitiikka kokonaisuutena täytyy nostaa avoimeen keskusteluun tulevissa eduskunta- ja EU-vaaleissa. Jos asiassa hyssytellään, se sataa kansallismielisten laariin. Kuten olemme huomanneet, moni EU:n jäsenmaa vetää jo nyt omaa linjaa eikä suostu allekirjoittamaan Virkkusen mainitsemia kansainvälisiä YK-sopimuksia. Tuore esimerkki on kohuttu GCM-sopimus, josta eduskunnassa taannoin keskusteltiin perussuomalaisten aloitteesta.

Turhan pelonlietsonnan ja ulossulkevan politiikan sijaan tarvitaan järkeviä, maltillisia ratkaisuja. Ihmisoikeuksia pitää kunnioittaa, mutta hyvinvointivaltion rahoituspohja ei kestä suuria turvapaikanhakijamääriä, koska sekä hakemusten käsittelyyn että turvapaikanhakijoiden sekä pakolaisten sosiaaliturvaan menee huomattavia summia valtioiden budjeteista.

Työnhakua pitää helpottaa, koska työ on paras väylä sopeutumiseen. Työllistämisen kynnystä pitää laskea ja byrokratiaa purkaa, mieluiten koko EU:n tasolla.

Näkemykseni mukaan Itä-Euroopan maat näyttävät, mihin suuntaan unioni on menossa, jos ongelmia ei nopeasti saada ratkaistua. Yksittäisten jäsenmaiden ratkaisut osoittavat, että mikäli EU-tasolla ei ratkaisuja löydetä, rajavalvonta siirtyy ulkorajoilta jäsenvaltioiden välille. Ääriesimerkkinä tästä toimivat Unkari ja Puola. Italia ja Itävaltakin ovat lähempänä niitä kuin Länsi-Eurooppaa. Tanskassa sosiaalidemokraatit ovat jo vähintään yhtä maahanmuuttokriittisiä kuin perussuomalaiset Suomessa.

Ensi kevään eduskuntavaaleissa määritellään myös Suomen linja näihin kysymyksiin, jos Mykkäsen pessimistisiin näkemyksiin on luottaminen. Vaikuttaa siltä, että ainakin osa päätöksistä jää kansallisvaltiotasolle. Selvää on myös se, että taakanjaon täytyy perustua kansallisiin voimavaroihin: jos työllisyys ja talous ovat heikolla tolalla, pakolaisten laajamittainen vastaanottaminen lietsoo entisestään vastakkainasettelua. En kannata Mykkäsen ehdotusta kiintiöpakolaisten määrän nostamisesta. Meidän pitää ensin huolehtia nykyisten pakolaisten kotoutumisesta ja työllistymisestä.

Lisäksi jo nyt on varauduttava siihen, että toukokuun europarlamenttivaaleissa kansallismieliset puolueet vahvistavat asemiaan. Nouseva trendi johtuu pitkälti tähän asti harjoitetun maahanmuutto- ja talouspolitiikan virheistä. Orpon ja Mykkäsen ehdotukset ovat oikeansuuntaisia, mutta lisää ratkaisuesityksiä ongelmiin kaivataan. Osa kansalaisten huolenaiheista on erittäin perusteltuja.

Olen korostanut kotoutumisessa tulijoiden omaa vastuuta, koska valtio ei näytä tehtävässä onnistuvan, vaikka rahaa toimintaan laitettaisiin kuinka paljon. Kuten todettua, työ on paras ja nopein väylä integraatioon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että verovaroilla tuettu tempputyöllistäminen olisi suotavaa. En kannata EK:n hiljattain ehdottamaa korotettua 70% palkkatukea turvapaikan saaneita palkkaaville yrityksille. Asia pitää hoitaa helpottamalla työllistämistä yleisesti, mikä onnistuu parhaiten työn hintaa laskemalla, byrokratiaa vähentämällä ja kannustinloukkuja purkamalla.

Tämä edellyttää sosiaaliturvaan ja veropohjaan radikaalia kokonaisremonttia eli sitä, että maastamme saadaan houkutteleva aidoille osaajille. Vastaavasti nykyiset työttömät saadaan töihin sillä, että työnteosta tehdään aina kannattavampi vaihtoehto kuin sosiaaliturvan varassa elämisestä. Kannustinloukut koskevat myös turvapaikanhakijoita.

Sama pätee ehdotuksiin hoitaa Suomen laskeva syntyvyys työperäisellä maahanmuutolla. Ratkaisu ei ole kestävällä pohjalla. On näet selvää, että pitkässä juoksussa myös uusien tulijoiden eläkkeet ja muu sosiaaliturva täytyy maksaa ja jos syntyvyys edelleen laskee, tarvitaan aina vain lisää työperäistä maahanmuuttoa rahoittamaan ikääntyvän väestön tarvitsemat tulonsiirrot ja palvelut.

Hyvinvointivaltio aiheuttaa ikiliikkujaongelman. Sen ratkaiseminen tulee olemaan lähitulevaisuuden politiikan tärkein kysymys. En pidä siitä, että ihmisiä käsitellään pelkkinä tulo- ja menoerinä. Hyvinvointivaltion rahoituspohjan natina kuitenkin aiheuttaa juuri sen. Muitakin vaihtoehtoja on: lisäämällä yksilön vapautta ja vastuuta moni nykyinen ongelma ratkeaa.

Koko EU:n maahanmuuttopolitiikan tulee perustua järkeen, ei tunteeseen. Viisas ja humaani politiikka on kaikkien etu. Muukalaiskammolle ei yhteiskunnassa tule suoda kasvualustaa ja paras lääke siihen on toimiva maahanmuuttopolitiikka. Ongelmat on tehty ratkaistaviksi.

 

Atte Kaleva

www.attekaleva.fi

]]>
36 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264575-jarkevan-maahanmuuttopolitiikan-tiekartta#comments EU ja maahanmuuttopolitiikka Humanitaarinen maahanmuutto Hyvinvointivaltio kestävyysvaje Maahanmuutto Thu, 22 Nov 2018 14:49:41 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264575-jarkevan-maahanmuuttopolitiikan-tiekartta
Demarit ja kommarit http://taunotiusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264409-demarit-ja-kommarit <p>Viime vuosisadalla &rdquo;sosialismi&rdquo; oli todellinen hittituote. Parhaimmillaan noin kolmannes maapallon väestöstä tunnusti marxismi-leninismin uskontoa. Luvussa ovat mukana Neuvostoliitto ja sen alusmaat, sekä myös Kiina. Vuosisadan päättyessä kenelläkään ei ollut tarkkaa tietoa siitä, mitä sosialismi oikeastaan on. Tilanne ei ole selkeytynyt ajan myötä. Toiselle sosialismi on marxismia, toiselle sosiaalidemokratiaa. &rdquo;Vaihtoehtoisen oikeiston&rdquo; mielestä taas kaikki muut ovat sosialisteja ja kaikki sosialistit verenhimoisia stalinisteja.</p><p>&nbsp;</p><p>Sosialismi on helppo nähdä monoliittina. Suomessa laskettiin aina tarkkaan, onko eduskunnassa &rdquo;sosialistinen&rdquo; vai &rdquo;porvarillinen&rdquo; enemmistö. Tämä loi ulospäin mielikuvan, että &rdquo;sosialistinen&rdquo; ryhmä oli yhtenäinen, neuvostomallin sosialismiin tähtäävä ryhmä. Jouduin lukemattomille ulkomaalaisille, etenkin amerikkalaisille, selittämään, että tämä olettamus ei pidä paikkaansa.</p><p>&nbsp;</p><p>Länsi-Euroopan tärkeimpiä poliittisia tekijöitä olivat kylmän sodan kaudella sosiaalidemokraatit. Hyvinvointi kasvoi merkittävästi sosiaalidemokraattisissa yhteiskunnissa. Neuvostoliitolle sosialidemokratia oli suuri uhka sen maltillisuuden vuoksi. Muun muassa pahamaineisen Molotov-Ribbentrop sopimuksen ytimessä oli Stalinin halu auttaa Hitleriä tuhoamaan Saksan demarit. Neuvostoliitossa sosiaalidemokraatit (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Men%C5%A1evikit">menshevikit</a>) joko tapettiin tai ajettiin maanpakoon vallankumouksen jälkeen.</p><p>&nbsp;</p><p>Länsisaksalaisen hyvinvointivaltion pohjan loivat kuitenkin &rdquo;porvarit&rdquo; (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Konrad_Adenauer">Konrad Adenauer</a>, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Ludwig_Erhard">Ludwig Erhard</a>). Hyvinvoinnin lisääntyminen (reaalipalkkojen nousu, työajan lyhentyminen) johti Saksan talousihmeeseen. Sosiaalietuuksien jakaminen markkinatalouksissa on oikeistollekin hyväksyttävää. On valitettavaa, että nykyään vasemmisto ja oikeisto kaihtavat yhteistyötä. Ruotsin mallin mukainen sekatalous on osoittautunut Euroopassa menestystarinaksi, vallankumouksia ei tarvittu.</p><p>&nbsp;</p><p>Muutin Länsi-Saksaan syksyllä 1966. Vieressä oli &rdquo;sosialistinen&rdquo; poliisivaltio, DDR, joka kätki itsensä piikkilankojen ja muurien suojaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Eräs länsisaksalainen ystäväni oli vannoutunut demari, joka antoi minulle luettavaksi Bad Godesbergin ohjelman. Nimi viittaa paikkakuntaan, jossa ohjelma 1950-luvun puolivälissä demareille laadittiin. Ryhdyin ystäväni kanssa käymään demareiden puhetilaisuuksissa. Niissä viitattiin usein kyseiseen ohjelmaan ja sen omaisuutta koskevaan kohtaan: demarit eivät pyri varastamaan omaisuuksia ja perustamaan DDR:n kaltaista poliisivaltiota.</p><p>&nbsp;</p><p>Vuonna 1967 demarit saivat voiton ennenaikaisissa vaaleissa ja nousivat hallitukseen junioripartnerina oikeistolle. Ulkoministeriksi nousi Willy Brandt, joka oli köyhän yksinhuoltajaperheen lapsi. Sodan ajan hän oli viettänyt Skandinaviassa, joten hänellä ei ollut natsiaikaan liittyvää painolastia. Demarit voittivat vaalit vuonna 1969, jolloin Brandtista tuli liittokansleri. Apupuolueena oli FDP, eli liberaalit. Brandt tuli kuuluisaksi niistä sopimuksista, jotka hän teki itäisten naapureiden kanssa, saadakseen kylmän sodan naapuruussuhteet siedettävälle tasolle. Jos olisin saanut Saksassa äänioikeuden, olisin äänestänyt demareita.</p><p>&nbsp;</p><p>Vuonna 1974 Willy Brandt joutui jättämään liittokanslerin paikkansa, koska hänen kansliaansa oli soluttautunut DDR:n vakooja. Sanotaan, että DDR ampui itseään jalkaan ujuttamalla tärkeän naapurimaan johtajan työtiloihin oman myyränsä. Brandtin jälkeen Saksaa johti Helmut Schmidt, myös demari, jota pidetään yhtenä sodanjälkeisen Saksan parhaimmista johtajista.</p><p>&nbsp;</p><p>Saksassa, jos missään, oppi huomaamaan, että &rdquo;sosialismilla&rdquo; ja &rdquo;sosialismilla&rdquo; on valtava ero.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime vuosisadalla ”sosialismi” oli todellinen hittituote. Parhaimmillaan noin kolmannes maapallon väestöstä tunnusti marxismi-leninismin uskontoa. Luvussa ovat mukana Neuvostoliitto ja sen alusmaat, sekä myös Kiina. Vuosisadan päättyessä kenelläkään ei ollut tarkkaa tietoa siitä, mitä sosialismi oikeastaan on. Tilanne ei ole selkeytynyt ajan myötä. Toiselle sosialismi on marxismia, toiselle sosiaalidemokratiaa. ”Vaihtoehtoisen oikeiston” mielestä taas kaikki muut ovat sosialisteja ja kaikki sosialistit verenhimoisia stalinisteja.

 

Sosialismi on helppo nähdä monoliittina. Suomessa laskettiin aina tarkkaan, onko eduskunnassa ”sosialistinen” vai ”porvarillinen” enemmistö. Tämä loi ulospäin mielikuvan, että ”sosialistinen” ryhmä oli yhtenäinen, neuvostomallin sosialismiin tähtäävä ryhmä. Jouduin lukemattomille ulkomaalaisille, etenkin amerikkalaisille, selittämään, että tämä olettamus ei pidä paikkaansa.

 

Länsi-Euroopan tärkeimpiä poliittisia tekijöitä olivat kylmän sodan kaudella sosiaalidemokraatit. Hyvinvointi kasvoi merkittävästi sosiaalidemokraattisissa yhteiskunnissa. Neuvostoliitolle sosialidemokratia oli suuri uhka sen maltillisuuden vuoksi. Muun muassa pahamaineisen Molotov-Ribbentrop sopimuksen ytimessä oli Stalinin halu auttaa Hitleriä tuhoamaan Saksan demarit. Neuvostoliitossa sosiaalidemokraatit (menshevikit) joko tapettiin tai ajettiin maanpakoon vallankumouksen jälkeen.

 

Länsisaksalaisen hyvinvointivaltion pohjan loivat kuitenkin ”porvarit” (Konrad Adenauer, Ludwig Erhard). Hyvinvoinnin lisääntyminen (reaalipalkkojen nousu, työajan lyhentyminen) johti Saksan talousihmeeseen. Sosiaalietuuksien jakaminen markkinatalouksissa on oikeistollekin hyväksyttävää. On valitettavaa, että nykyään vasemmisto ja oikeisto kaihtavat yhteistyötä. Ruotsin mallin mukainen sekatalous on osoittautunut Euroopassa menestystarinaksi, vallankumouksia ei tarvittu.

 

Muutin Länsi-Saksaan syksyllä 1966. Vieressä oli ”sosialistinen” poliisivaltio, DDR, joka kätki itsensä piikkilankojen ja muurien suojaan.

 

Eräs länsisaksalainen ystäväni oli vannoutunut demari, joka antoi minulle luettavaksi Bad Godesbergin ohjelman. Nimi viittaa paikkakuntaan, jossa ohjelma 1950-luvun puolivälissä demareille laadittiin. Ryhdyin ystäväni kanssa käymään demareiden puhetilaisuuksissa. Niissä viitattiin usein kyseiseen ohjelmaan ja sen omaisuutta koskevaan kohtaan: demarit eivät pyri varastamaan omaisuuksia ja perustamaan DDR:n kaltaista poliisivaltiota.

 

Vuonna 1967 demarit saivat voiton ennenaikaisissa vaaleissa ja nousivat hallitukseen junioripartnerina oikeistolle. Ulkoministeriksi nousi Willy Brandt, joka oli köyhän yksinhuoltajaperheen lapsi. Sodan ajan hän oli viettänyt Skandinaviassa, joten hänellä ei ollut natsiaikaan liittyvää painolastia. Demarit voittivat vaalit vuonna 1969, jolloin Brandtista tuli liittokansleri. Apupuolueena oli FDP, eli liberaalit. Brandt tuli kuuluisaksi niistä sopimuksista, jotka hän teki itäisten naapureiden kanssa, saadakseen kylmän sodan naapuruussuhteet siedettävälle tasolle. Jos olisin saanut Saksassa äänioikeuden, olisin äänestänyt demareita.

 

Vuonna 1974 Willy Brandt joutui jättämään liittokanslerin paikkansa, koska hänen kansliaansa oli soluttautunut DDR:n vakooja. Sanotaan, että DDR ampui itseään jalkaan ujuttamalla tärkeän naapurimaan johtajan työtiloihin oman myyränsä. Brandtin jälkeen Saksaa johti Helmut Schmidt, myös demari, jota pidetään yhtenä sodanjälkeisen Saksan parhaimmista johtajista.

 

Saksassa, jos missään, oppi huomaamaan, että ”sosialismilla” ja ”sosialismilla” on valtava ero.

 

 

]]>
5 http://taunotiusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264409-demarit-ja-kommarit#comments Hyvinvointivaltio Kommunismi Sosiaalidemokraatit Sosiaalidemokratia Mon, 19 Nov 2018 07:59:25 +0000 Tauno Tiusanen http://taunotiusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264409-demarit-ja-kommarit
Suomi – hyvästi hyvinvointimme http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263920-suomi-hyvasti-hyvinvointimme <p>Kenenkään ei kuulu Suomessa joutua seisomaan leipäjonoissa, värjötellä asuntoloiden ovilla yöpymispaikan toivossa tai pohtia ostaako lääkkeitä vai leipää.</p><p>Suomalaisten työikäisten tulee saada työtä, jolla tulee toimeen. Järjestelmän pitää olla kannustava, ei lannistava tai lyövä.</p><p><strong>Suomea on sanottu hyvinvointivaltioksi. Kuka täällä voi hyvin? </strong>Rikkaat ja .........he, joille ilmaiseksi kaikki annetaan.<br /><br />Masennuslääkkeitä syö useampia satatuhatta suomalaista. Sekä nuoriso että eläkeläiset kokevat yksinäisyyttä, epätoivoa, syrjäytymistä ja ikävän usein riistävät hengen itseltään. Työttömiksi yritysten voittojen tavoittelujen vuoksi joutuneet iäkkäämmät eivät enää työllisty, ikärasismi jyrää ja itsetunto lannistuu. Aiemmin hyvin toimeen tulleet kamppailevat paperiviidakossa ja jonottavat ruokakassia järjestöjen ylläpitämistä pisteistä.</p><p>Lapsia kiusataan kouluissa, lasten poissaolot ja huonovointisuus lisääntyy, lastensuojeluilmoitusten määrät kasvavat ja nuoriso keksii kokeilla muotihuumeita ajanvietokseen.</p><p>Ne onnelliset, joilla vielä työpaikka on, painavat kahden-kolmen hengen työkuormaa yrittäen jaksaa vielä kotona kamppailla laskupinojen kanssa ostettuaan paikallisesta supermarketista ylikallista ruokaa.</p><p><strong>Terveydenhuoltomme ei toimi. </strong><br />Jonot terveysasemille ovat paikka paikoin jopa 5-6viikkoa. Erikoissairaanhoitoon pääsevät harvat ja valitut ja hekin vasta likimain vuoden jonossa roikkumisen jälkeen.<br /><br />Palveluita keskitetään isoihin laitoksiin vieden samalla palvelut kauemmaksi niitä käyttäviltä.</p><p>Kun samanaikaisesti vielä heikennetään vanhusten ja vammaisten kuljetuspalveluita, niin vanhukset eivät tule saamaan sitäkään hoitoa, mitä he kenties tähän mennessä saivat sieltä omalta lähiterveysasemaltaan.</p><p>SOTE ei paranna tippaakaan tallaisenaan palvelujen laatua, kenties jonotus vähenee, mutta taso laskee. Pitkäaikaissairauksia sairastavat putoavat entistä syvemmälle hoitojen ulottumattomiin, kun kukaan ei halua heitä riesakseen. Lääkehoitokorvauksia vähennetään jatkuvalla syötöllä. Raihnaisten ja muistisairaiden hoitoa siirretään omaisten kontolle myöntämättä kuitenkaan kaikille edes omaishoitajastatusta, jolla saisi melko mitättömän korvauksen arvokkaasta ja yhteiskunnalta huomattavasti säästävällä työllä.</p><p>Kunnallisen hammashoidon jonot ovat pitkät, jos nyt ajanvaraukseen pääset edes läpi. Perässä tuleva lasku ei sekään enää pienuudellaan ilahduta, vaan nuokin hinnat ovat nousseet tasaisesti saavuttaen kohtapuoleen jo yksityissektorin alhaisimpia hintoja.</p><p>Kaiken tämän huonovointisuuden keskellä mediamme toitottaa kuinka maassamme on kaikki hyvin ja Suomessa on maailman onnellisin kansa.</p><p><strong>Me emme voi hyvin. </strong>Me haluamme, että meidän tuottamallamme työllä ja valtiolle maksetuilla verorahoilla kustannetaan meidän palvelumme. Me koemme epäoikeudenmukaisena sen, että jopa heille, jotka eivät ole saaneet lupaa olla maassamme annetaan kaikki ilmaiseksi! Tämä sotii jokaisen järkevän ihmisen oikeudentajuisuutta vastaan.</p><p>Elämä on helppoa, jos on rahaa. &rdquo;Rahalla saa ja hevosella pääsee&rdquo; kuuluukin vanha sananlasku.<br /><br />Nämä, jotka tekevät meidän mielestämme päättömiä päätöksiä, eivät ymmärrä miksi me, tavalliset suomalaiset koemme tämän epäreiluna. He ovat tuskin koskaan itse olleet yllämainitun kaltaisissa tilanteissa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kenenkään ei kuulu Suomessa joutua seisomaan leipäjonoissa, värjötellä asuntoloiden ovilla yöpymispaikan toivossa tai pohtia ostaako lääkkeitä vai leipää.

Suomalaisten työikäisten tulee saada työtä, jolla tulee toimeen. Järjestelmän pitää olla kannustava, ei lannistava tai lyövä.

Suomea on sanottu hyvinvointivaltioksi. Kuka täällä voi hyvin? Rikkaat ja .........he, joille ilmaiseksi kaikki annetaan.

Masennuslääkkeitä syö useampia satatuhatta suomalaista. Sekä nuoriso että eläkeläiset kokevat yksinäisyyttä, epätoivoa, syrjäytymistä ja ikävän usein riistävät hengen itseltään. Työttömiksi yritysten voittojen tavoittelujen vuoksi joutuneet iäkkäämmät eivät enää työllisty, ikärasismi jyrää ja itsetunto lannistuu. Aiemmin hyvin toimeen tulleet kamppailevat paperiviidakossa ja jonottavat ruokakassia järjestöjen ylläpitämistä pisteistä.

Lapsia kiusataan kouluissa, lasten poissaolot ja huonovointisuus lisääntyy, lastensuojeluilmoitusten määrät kasvavat ja nuoriso keksii kokeilla muotihuumeita ajanvietokseen.

Ne onnelliset, joilla vielä työpaikka on, painavat kahden-kolmen hengen työkuormaa yrittäen jaksaa vielä kotona kamppailla laskupinojen kanssa ostettuaan paikallisesta supermarketista ylikallista ruokaa.

Terveydenhuoltomme ei toimi.
Jonot terveysasemille ovat paikka paikoin jopa 5-6viikkoa. Erikoissairaanhoitoon pääsevät harvat ja valitut ja hekin vasta likimain vuoden jonossa roikkumisen jälkeen.

Palveluita keskitetään isoihin laitoksiin vieden samalla palvelut kauemmaksi niitä käyttäviltä.

Kun samanaikaisesti vielä heikennetään vanhusten ja vammaisten kuljetuspalveluita, niin vanhukset eivät tule saamaan sitäkään hoitoa, mitä he kenties tähän mennessä saivat sieltä omalta lähiterveysasemaltaan.

SOTE ei paranna tippaakaan tallaisenaan palvelujen laatua, kenties jonotus vähenee, mutta taso laskee. Pitkäaikaissairauksia sairastavat putoavat entistä syvemmälle hoitojen ulottumattomiin, kun kukaan ei halua heitä riesakseen. Lääkehoitokorvauksia vähennetään jatkuvalla syötöllä. Raihnaisten ja muistisairaiden hoitoa siirretään omaisten kontolle myöntämättä kuitenkaan kaikille edes omaishoitajastatusta, jolla saisi melko mitättömän korvauksen arvokkaasta ja yhteiskunnalta huomattavasti säästävällä työllä.

Kunnallisen hammashoidon jonot ovat pitkät, jos nyt ajanvaraukseen pääset edes läpi. Perässä tuleva lasku ei sekään enää pienuudellaan ilahduta, vaan nuokin hinnat ovat nousseet tasaisesti saavuttaen kohtapuoleen jo yksityissektorin alhaisimpia hintoja.

Kaiken tämän huonovointisuuden keskellä mediamme toitottaa kuinka maassamme on kaikki hyvin ja Suomessa on maailman onnellisin kansa.

Me emme voi hyvin. Me haluamme, että meidän tuottamallamme työllä ja valtiolle maksetuilla verorahoilla kustannetaan meidän palvelumme. Me koemme epäoikeudenmukaisena sen, että jopa heille, jotka eivät ole saaneet lupaa olla maassamme annetaan kaikki ilmaiseksi! Tämä sotii jokaisen järkevän ihmisen oikeudentajuisuutta vastaan.

Elämä on helppoa, jos on rahaa. ”Rahalla saa ja hevosella pääsee” kuuluukin vanha sananlasku.

Nämä, jotka tekevät meidän mielestämme päättömiä päätöksiä, eivät ymmärrä miksi me, tavalliset suomalaiset koemme tämän epäreiluna. He ovat tuskin koskaan itse olleet yllämainitun kaltaisissa tilanteissa.

]]>
6 http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263920-suomi-hyvasti-hyvinvointimme#comments Eläkeläisköyhyys Hyvinvointivaltio köyhyys Kunta ja sote-uudistus Leipäjonot Fri, 09 Nov 2018 12:42:51 +0000 Tanja Vahvelainen http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263920-suomi-hyvasti-hyvinvointimme
Ilmaiseksi http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261917-ilmaiseksi <p>Tätäkin puheenvuoropalstaa lukiessa ei voi olla törmäämättä niihin riemun kiljahduksiin, joita palveluiden saattaminen täysin ilmaiseksi tai tulonsiirtojen kasvattaminen saa aikaiseksi. Viimeisin aikaansaannos taisi olla Helsingin kaupungin päätös tehdä toisen asteen oppimateriaalista maksutonta. Samassa paikassa hyväksyttiin hieman aiemmin ilmainen ehkäisy alle 25 -vuotiaille ja laajemmat terveyspalvelut laittomasti maassa oleville viime vuoden lopulla. Samaan sarjaan kuuluu joidenkin kaupunkien päätös laajentaa lasten päivähoito myös ei-työssäolevien lapsille.</p><p>Yhteistä näille &ldquo;uudistuksille&rdquo; on lupaus siitä, että ilmaisuus &ldquo;ei maksa mitään&rdquo;, eikä ole keneltäkään pois&rdquo;. Terve järki tosin sanoo, että näin ei voi olla, ja ehkä kuvaavaa onkin, että Vantaa kaupungin puoli vuotta sitten tekemä arvio (lasten päivähoito)hankkeen kustannuksista näyttää menevän pahasti pieleen (1.5 miljoonaa kasvaa yli 5.5 miljoonaan).</p><p>Mutta ei tämä tähän lopu. Näin vaalien alla löytyy laumoittain poliitikkoja, joilta satelee erilaisia &ldquo;ilmaisuus&rdquo; &ndash;ehdotuksia. Keskusta on kai jo ilmoittanut ajavansa ensi vaalikaudella kansalaispalkkaa, ja se varmaan kirvoittaa samanlaisen kilpajuoksun numeroilla, kuin mitä opintotuki näyttää saaneen aikaan. Ja mikä on ehdottaessa, gallupeissa ihmiset järjestään sanovat kannattavansa maksuttomuutta (jos kysymys näin asetetaan). Kuvaava on, että esimerkiksi ilmaista joukkoliikennettä kannatti viime vuonna Helsingissä 59 %.</p><p>Väite siitä, että ilmaisuus ei maksa mitään sopii aika huonosti yhteen sen kanssa, mitä tapahtuu julkisille menoille. Kuten oheisesta kuviosta näkyy, julkiset menot jatkavat ripeää kasvuaan sitäkin huolimatta, että taloudessa on korkeasuhdanne, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan pienentää tarvetta hyvinvointipalveluksille ja tulonsiirroille. Mutta ne jatkavat kasvuaan aivan eri tahtiin kuin esimerkiksi palkat. Kuvaavaa suomalaiselle systeemille on ehkä se, että erkaneminen palkkojen ja julkisten menojen kasvussa ajoittuu vuoteen 2007, jolloin Suomen suurin Sos.dem. puolue (Kokoomus) tuli hallitukseen.</p><p>Miksi näin? Vastaus on tietenkin &ldquo;tasa-arvo&rdquo;, millä jotkut ymmärtävät sitä, että tulojen pitää yhtä suuret riippumatta työteosta, riskin ottamisesta, opiskelusta ja yrittämisestä. No on ymmärrys mikä tahansa, tuntuu unohtuneen, että Suomessa on ehkä jo nyt maailman tasaisin tulonjako (ks. oheista kuvaa, jossa verrataan ylimmän ja alimman desiilin tuloja). Ehkä vielä ongelmallisempi piirre liittyy oheiseen tapaukkoon, jossa vertaillaan ylimmän ja alimman tuloneljänneksen (itse asiassa 20 %) tulojen rakennetta. Silmiinpistävää on, että Suomessa pienituloisimmat saavat yli 70 % tuloistaan tulonsiirtoina ja vain neljänneksen työtuloina. Luvut ovat selvästi poikkeavia keskiarvoista ja oikeastaan vain Belgia yltää samanlaisiin lukemiin. Kaikeksi epäonneksi Suomen luvut ovat viime vuosina nopeasti huonontuneet muun muassa maahanmuuton seurauksena. Olemme menossa järjestelmään, jossa yhä harvempi kustantaa yhä useamman hyvinvointipalvelut ja tulonsiirrot. En ihmettelisi lainkaan, vaikka lähivuosina entistä useampi korkeakouluvaiheessa oleva hoksaisi, että Suomella ei ole heille tarjottavana muuta kuin alati pienenevät reaalitulot ja kiristyvä verotus. Alla mainittu tutkimus tanskalaisten maahanmuutoista on varmasti viitteellinen myös Suomea ajatellen. Toki on niin, että ne jotka vaativat lisää &ldquo;ilmaista&rdquo;, tällaiset asiat eivät kiinnosta. Sähköä saa töpselistä ja rahaa pankeista.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://gborjas.org/2017/09/19/who-emigrates-from-denmark/" title="https://gborjas.org/2017/09/19/who-emigrates-from-denmark/">https://gborjas.org/2017/09/19/who-emigrates-from-denmark/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tätäkin puheenvuoropalstaa lukiessa ei voi olla törmäämättä niihin riemun kiljahduksiin, joita palveluiden saattaminen täysin ilmaiseksi tai tulonsiirtojen kasvattaminen saa aikaiseksi. Viimeisin aikaansaannos taisi olla Helsingin kaupungin päätös tehdä toisen asteen oppimateriaalista maksutonta. Samassa paikassa hyväksyttiin hieman aiemmin ilmainen ehkäisy alle 25 -vuotiaille ja laajemmat terveyspalvelut laittomasti maassa oleville viime vuoden lopulla. Samaan sarjaan kuuluu joidenkin kaupunkien päätös laajentaa lasten päivähoito myös ei-työssäolevien lapsille.

Yhteistä näille “uudistuksille” on lupaus siitä, että ilmaisuus “ei maksa mitään”, eikä ole keneltäkään pois”. Terve järki tosin sanoo, että näin ei voi olla, ja ehkä kuvaavaa onkin, että Vantaa kaupungin puoli vuotta sitten tekemä arvio (lasten päivähoito)hankkeen kustannuksista näyttää menevän pahasti pieleen (1.5 miljoonaa kasvaa yli 5.5 miljoonaan).

Mutta ei tämä tähän lopu. Näin vaalien alla löytyy laumoittain poliitikkoja, joilta satelee erilaisia “ilmaisuus” –ehdotuksia. Keskusta on kai jo ilmoittanut ajavansa ensi vaalikaudella kansalaispalkkaa, ja se varmaan kirvoittaa samanlaisen kilpajuoksun numeroilla, kuin mitä opintotuki näyttää saaneen aikaan. Ja mikä on ehdottaessa, gallupeissa ihmiset järjestään sanovat kannattavansa maksuttomuutta (jos kysymys näin asetetaan). Kuvaava on, että esimerkiksi ilmaista joukkoliikennettä kannatti viime vuonna Helsingissä 59 %.

Väite siitä, että ilmaisuus ei maksa mitään sopii aika huonosti yhteen sen kanssa, mitä tapahtuu julkisille menoille. Kuten oheisesta kuviosta näkyy, julkiset menot jatkavat ripeää kasvuaan sitäkin huolimatta, että taloudessa on korkeasuhdanne, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan pienentää tarvetta hyvinvointipalveluksille ja tulonsiirroille. Mutta ne jatkavat kasvuaan aivan eri tahtiin kuin esimerkiksi palkat. Kuvaavaa suomalaiselle systeemille on ehkä se, että erkaneminen palkkojen ja julkisten menojen kasvussa ajoittuu vuoteen 2007, jolloin Suomen suurin Sos.dem. puolue (Kokoomus) tuli hallitukseen.

Miksi näin? Vastaus on tietenkin “tasa-arvo”, millä jotkut ymmärtävät sitä, että tulojen pitää yhtä suuret riippumatta työteosta, riskin ottamisesta, opiskelusta ja yrittämisestä. No on ymmärrys mikä tahansa, tuntuu unohtuneen, että Suomessa on ehkä jo nyt maailman tasaisin tulonjako (ks. oheista kuvaa, jossa verrataan ylimmän ja alimman desiilin tuloja). Ehkä vielä ongelmallisempi piirre liittyy oheiseen tapaukkoon, jossa vertaillaan ylimmän ja alimman tuloneljänneksen (itse asiassa 20 %) tulojen rakennetta. Silmiinpistävää on, että Suomessa pienituloisimmat saavat yli 70 % tuloistaan tulonsiirtoina ja vain neljänneksen työtuloina. Luvut ovat selvästi poikkeavia keskiarvoista ja oikeastaan vain Belgia yltää samanlaisiin lukemiin. Kaikeksi epäonneksi Suomen luvut ovat viime vuosina nopeasti huonontuneet muun muassa maahanmuuton seurauksena. Olemme menossa järjestelmään, jossa yhä harvempi kustantaa yhä useamman hyvinvointipalvelut ja tulonsiirrot. En ihmettelisi lainkaan, vaikka lähivuosina entistä useampi korkeakouluvaiheessa oleva hoksaisi, että Suomella ei ole heille tarjottavana muuta kuin alati pienenevät reaalitulot ja kiristyvä verotus. Alla mainittu tutkimus tanskalaisten maahanmuutoista on varmasti viitteellinen myös Suomea ajatellen. Toki on niin, että ne jotka vaativat lisää “ilmaista”, tällaiset asiat eivät kiinnosta. Sähköä saa töpselistä ja rahaa pankeista.

 

https://gborjas.org/2017/09/19/who-emigrates-from-denmark/

]]>
30 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261917-ilmaiseksi#comments Hyvinvointivaltio Ilmaispalvelukset Tulonsiirrot Verotus Tue, 02 Oct 2018 11:48:51 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261917-ilmaiseksi
Wir schaffen das! http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257288-wir-schaffen-das <p>&nbsp;</p><p>Nämä Angela Merkelin sanat tulivat mieleeni, kun katselin Suomen Kuvalehden vast&rsquo;ikään julkaistua artikkelia turvapaikanhakijoiden vaikutuksesta talouteen. Artikkeli oli otsikoitu &rdquo;Turvapaikanhakijoista on hyötyä Euroopan taloudelle &ndash; ainakin pitkällä aikavälillä, väittää tuore tutkimus&rdquo; ja siinä kerrottiin, että vasta julkaistu ranskalainen&nbsp;<a href="http://www2.cnrs.fr/en/3131.htm" target="_blank">makroekonominen analyysi</a>&nbsp;ei tue käsitystä, että turvapaikkajärjestelmä romuttaisi julkisen talouden ja hyvinvointivaltion. Edelleen kerrottiin, että tutkimuksen tekijät analysoivat yhteensä 15 Euroopan maan maahanmuuttotilastoja ja talouskehitystä vuodesta 1985 alkaen.</p><p>&nbsp;</p><p>Lehdissä näkyy toki tiuhaan uutisia siitä, miten uusi tutkimus on kumonnut sen ja se vanhan tuloksen tai otaksuman, mutta yleensä kyse on lääketieteestä. Yhteiskuntatieteissä aika harvoin joku tutkimus mullistaa aiemmat käsitykset tai tulokset (taloustieteessä ei tule mieleen oikeastaan kuin John Muthin rationaaliset odotukset ja Robert Lucasin &rdquo;Lucas&rdquo; &ndash; kritiikki). Siksi SK:n otsikko sai heti pohtimaan, mitä ihmettä nyt on tapahtunut. Siirtolaisuuden vaikutuksesta talouteen on olemassa varmaan &rdquo;1000&rdquo; tutkimusta tai selvitystä ja aiheellinen kysymys on, miksi juuri tämä (SK:n siteeraama) lappu oli nostettu tikun nokkaan. &nbsp;</p><p>Ei varmaan siksi, että tekijät Hippoippolyte d&#39;Albis, Ekrame Boubtane ja Dramane Coulibaly olisivat jotenkin tunnettuja taloustieteessä. Ei koskaan tullut vastaan. (d&rsquo;Albis on tutkijana CNRS:ssa mutta muut kirjoittajat ovat lehtoreina ranskalaisissa maakuntayliopistoissa). Oudointa on se, että artikkeli on julkaista &rdquo;Science advances -lehdessä, joka ei missään tapauksessa ole taloustieteen julkaisu (Taloustieteessä on yli 1000 eritasoista tieteellistä aikakauskirjaa; itse asiassa REPEC:n listalla on peräti 2098 lehteä; ks. alla). Science advances &ndash;lehden toimituskuntaa tuntuvat miehittävän lähinnä luonnontieteilijät. Vähän ihmetyttää, että miksi artikkeli on laitettu tällaiseen paikkaan, jossa sivumennen sanoen toimitusmaksu on peräti 4000 dollaria.&nbsp; Lappu näyttää kuitenkin (eri muodoissaan) pyörineen markkinoilla vuodesta 2013 lähtien, joten herää epäilys, että se on törmännyt useaan otteeseen kivimuuriin taloustieteen lehdissä.</p><p>US:n blogipalsta ei ehkä ole oikea paikka keskustella artikkelin yksityiskohdista, mutta ehkä muutama kommentti tutkimuksen sisällöstä silti sallitaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tutkimus on aikasarjamenetelmiin (ns. vektoriautoregressiivisiin (VAR) menetelmiin) perustuva arvio siitä, miten turvapaikan hakijoiden määrä ja siirtolaisuus vaikuttavat julkisiin menoihin, verotuloihin, tulotasoon (BKT per capita) ja työttömyysasteeseen. Tarvinnee tuskin todeta, että artikkelissa julkaistujen tulosten mukaan sekä turvapaikan hakijoiden määrä että siirtolaisuus (maahanmuutto) lisäävät tuloja, kasvattavat verotuloja (enemmän kuin julkisia menoja) ja laskevat työttömyysastetta.</p><p>Miten siinä näin voi käydä? Ilmeinen selitys on tavassa, jolla eri muuttujiin vaikuttavat yllättävät muutokset (sokit) on identifioitu. Tässä tapauksessa ne on identifioitu ns. Cholesky -menetelmällä niin, että turvapaikkahakemusten määrä vaikuttaa vuonna t (siis esimerkiksi kuluvana vuonna) kaikkiin muihin muuttujiin, kun taas muut muuttujat vaikuttavat siihen vasta (vähintään vuoden) viiveellä. Siirtolaisuus (maahanmuutto) tulee rekursiivisessa järjestelmässä turvapaikan hakijoiden jälkeen seuraavana, siten verot, julkiset menot, tulot ja työttömyys. Kaikkien ensin mainittujen muuttujien sokit vaikuttavat työttömyyteen, mutta työttömyys vaikuttaa niihin vasta viiveellä. Tulosten tulkinnassa suljetaan siis pois se mahdollisuus, että turvapaikan haku ja maahanmuutto olisi tarjontajohteista: muutetaan maahan, jossa tulotaso on korkea ja jossa työttömyys on alhainen. Kuitenkin jälkimmäinen tulkinta tuntuisi intuitiivisesti järkevämmältä. Otetaan vaikka pari yksinkertaista esimerkkiä. Onko Ruotsin korkea BKT per capita seurausta siitä, että sinne muuttaa paljon siirtolaisia vai onko niin, että paljon siirtolaisia muuttaa Ruotsiin, koska siellä on niin korkea elintaso. Tai katsotaan jakauman toista &rdquo;häntää&rdquo;. Onko Ukraina köyhä siksi, että maahanmuutto on niin vähäistä (itse asiassa negatiivista) vai onko niin, että Ukrainaan ei muuta kukaan, koska elintaso on niin alhainen? Sama logiikka pätee tuloihin, veroihin ja julkisiin menoihin. Kun tulot kasvavat, kasvavat verotulot, ehkä myös menot, mutta vähemmän kuin verotulot (ns. budjettiautomatiikka). Jos maahanmuutto reagoi positiivisesti tuloihin, havaitaan, että samanaikaisesti kun maahanmuutto kasvaa, kasvat myös verotulot ja julkiset menot. Olennaista vain on se, että maahanmuutto ei ole luonteeltaan mikään &rdquo;meteoriittisade&rdquo; (eksogeeninen). Pikemminkin se on samanlainen kuin mikä muu tahansa taloudellinen käyttäytyminen (&rdquo;paksu lompakko implikoi, että ostoskärryssä on paljon tavaraa&rdquo;). &nbsp;</p><p>Aasioista voidaan tietenkin olla eri mieltä, mutta itse en hirveästi innostu tutkimuksesta, joka &rdquo;lyö kiinni&rdquo; vaihtoehtoisen vaikutuskanavan ja tuottaa tuloksen, joka on itse asiassa leivottu tutkimusasetelaan. VAR -malli on ihan hyödyllinen analyysiväline, mutta on aina muistettava, että se on perusluonteeltaan täysin ei-teoreettinen (vähän niin kuin korrelaatioanalyysi). Hyödyllisyys tosin hupenee vähiin, jos malli ei ole lainkaan sopusoinnussa teorian kanssa, niin kuin tässä tapauksessa. &nbsp;</p><p>Tutkimustuloksista ei ole helppo raportoida ei-ammattilehdissä, koska tuloksia on mielettömän paljon ja jo lähtökohtaisesti niihin aina liittyy jokin ristiriita (pyrkimys osoittaa aiemmat tulokset vääriksi). Mutta vähin, mitä voidaan tehdä, on asettaa uudet tulokset oikeaan asiayhteyteen kertomalla, mikä on jonkinlainen konsensus-tietämys kulloinkin esillä olevasta ilmiöstä ja mikä on mahdollisten uusien tutkimustulosten laadullinen uskottavuus. Vaikka meidän ei tarvitse kumarrella auktoriteetteja, on yksinkertaisesti vain hyödyllistä tietää, että tutkimuksen tekijä on julkaissut vaikkapa 20 artikkelia Econometricassa. Todennäköisesti hän tietää, mitä tekee. Sen sijaan tutkija, joka julkaisee lehdissä, joissa &rdquo;maksua vastaan&rdquo; hyväksytään kaikki laput, ei erityisesti herätä luottamusta. Ei edes silloin, kuin tutkimustulokset sattuisivat miellyttämään omaa ajatusmaailmaa.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/turvapaikanhakijoista-on-hyotya-euroopan-taloudelle-ainakin-pitkalla-aikavalilla-vaittaa-tuore-tutkimus/" title="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/turvapaikanhakijoista-on-hyotya-euroopan-taloudelle-ainakin-pitkalla-aikavalilla-vaittaa-tuore-tutkimus/">https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/turvapaikanhakijoista-on-hyotya-e...</a></p><p><a href="https://news.cnrs.fr/articles/the-beneficial-effect-of-migration-on-the-economy" title="https://news.cnrs.fr/articles/the-beneficial-effect-of-migration-on-the-economy">https://news.cnrs.fr/articles/the-beneficial-effect-of-migration-on-the-...</a></p><p><a href="https://ideas.repec.org/top/top.journals.simple.html" title="https://ideas.repec.org/top/top.journals.simple.html">https://ideas.repec.org/top/top.journals.simple.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Nämä Angela Merkelin sanat tulivat mieleeni, kun katselin Suomen Kuvalehden vast’ikään julkaistua artikkelia turvapaikanhakijoiden vaikutuksesta talouteen. Artikkeli oli otsikoitu ”Turvapaikanhakijoista on hyötyä Euroopan taloudelle – ainakin pitkällä aikavälillä, väittää tuore tutkimus” ja siinä kerrottiin, että vasta julkaistu ranskalainen makroekonominen analyysi ei tue käsitystä, että turvapaikkajärjestelmä romuttaisi julkisen talouden ja hyvinvointivaltion. Edelleen kerrottiin, että tutkimuksen tekijät analysoivat yhteensä 15 Euroopan maan maahanmuuttotilastoja ja talouskehitystä vuodesta 1985 alkaen.

 

Lehdissä näkyy toki tiuhaan uutisia siitä, miten uusi tutkimus on kumonnut sen ja se vanhan tuloksen tai otaksuman, mutta yleensä kyse on lääketieteestä. Yhteiskuntatieteissä aika harvoin joku tutkimus mullistaa aiemmat käsitykset tai tulokset (taloustieteessä ei tule mieleen oikeastaan kuin John Muthin rationaaliset odotukset ja Robert Lucasin ”Lucas” – kritiikki). Siksi SK:n otsikko sai heti pohtimaan, mitä ihmettä nyt on tapahtunut. Siirtolaisuuden vaikutuksesta talouteen on olemassa varmaan ”1000” tutkimusta tai selvitystä ja aiheellinen kysymys on, miksi juuri tämä (SK:n siteeraama) lappu oli nostettu tikun nokkaan.  

Ei varmaan siksi, että tekijät Hippoippolyte d'Albis, Ekrame Boubtane ja Dramane Coulibaly olisivat jotenkin tunnettuja taloustieteessä. Ei koskaan tullut vastaan. (d’Albis on tutkijana CNRS:ssa mutta muut kirjoittajat ovat lehtoreina ranskalaisissa maakuntayliopistoissa). Oudointa on se, että artikkeli on julkaista ”Science advances -lehdessä, joka ei missään tapauksessa ole taloustieteen julkaisu (Taloustieteessä on yli 1000 eritasoista tieteellistä aikakauskirjaa; itse asiassa REPEC:n listalla on peräti 2098 lehteä; ks. alla). Science advances –lehden toimituskuntaa tuntuvat miehittävän lähinnä luonnontieteilijät. Vähän ihmetyttää, että miksi artikkeli on laitettu tällaiseen paikkaan, jossa sivumennen sanoen toimitusmaksu on peräti 4000 dollaria.  Lappu näyttää kuitenkin (eri muodoissaan) pyörineen markkinoilla vuodesta 2013 lähtien, joten herää epäilys, että se on törmännyt useaan otteeseen kivimuuriin taloustieteen lehdissä.

US:n blogipalsta ei ehkä ole oikea paikka keskustella artikkelin yksityiskohdista, mutta ehkä muutama kommentti tutkimuksen sisällöstä silti sallitaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tutkimus on aikasarjamenetelmiin (ns. vektoriautoregressiivisiin (VAR) menetelmiin) perustuva arvio siitä, miten turvapaikan hakijoiden määrä ja siirtolaisuus vaikuttavat julkisiin menoihin, verotuloihin, tulotasoon (BKT per capita) ja työttömyysasteeseen. Tarvinnee tuskin todeta, että artikkelissa julkaistujen tulosten mukaan sekä turvapaikan hakijoiden määrä että siirtolaisuus (maahanmuutto) lisäävät tuloja, kasvattavat verotuloja (enemmän kuin julkisia menoja) ja laskevat työttömyysastetta.

Miten siinä näin voi käydä? Ilmeinen selitys on tavassa, jolla eri muuttujiin vaikuttavat yllättävät muutokset (sokit) on identifioitu. Tässä tapauksessa ne on identifioitu ns. Cholesky -menetelmällä niin, että turvapaikkahakemusten määrä vaikuttaa vuonna t (siis esimerkiksi kuluvana vuonna) kaikkiin muihin muuttujiin, kun taas muut muuttujat vaikuttavat siihen vasta (vähintään vuoden) viiveellä. Siirtolaisuus (maahanmuutto) tulee rekursiivisessa järjestelmässä turvapaikan hakijoiden jälkeen seuraavana, siten verot, julkiset menot, tulot ja työttömyys. Kaikkien ensin mainittujen muuttujien sokit vaikuttavat työttömyyteen, mutta työttömyys vaikuttaa niihin vasta viiveellä. Tulosten tulkinnassa suljetaan siis pois se mahdollisuus, että turvapaikan haku ja maahanmuutto olisi tarjontajohteista: muutetaan maahan, jossa tulotaso on korkea ja jossa työttömyys on alhainen. Kuitenkin jälkimmäinen tulkinta tuntuisi intuitiivisesti järkevämmältä. Otetaan vaikka pari yksinkertaista esimerkkiä. Onko Ruotsin korkea BKT per capita seurausta siitä, että sinne muuttaa paljon siirtolaisia vai onko niin, että paljon siirtolaisia muuttaa Ruotsiin, koska siellä on niin korkea elintaso. Tai katsotaan jakauman toista ”häntää”. Onko Ukraina köyhä siksi, että maahanmuutto on niin vähäistä (itse asiassa negatiivista) vai onko niin, että Ukrainaan ei muuta kukaan, koska elintaso on niin alhainen? Sama logiikka pätee tuloihin, veroihin ja julkisiin menoihin. Kun tulot kasvavat, kasvavat verotulot, ehkä myös menot, mutta vähemmän kuin verotulot (ns. budjettiautomatiikka). Jos maahanmuutto reagoi positiivisesti tuloihin, havaitaan, että samanaikaisesti kun maahanmuutto kasvaa, kasvat myös verotulot ja julkiset menot. Olennaista vain on se, että maahanmuutto ei ole luonteeltaan mikään ”meteoriittisade” (eksogeeninen). Pikemminkin se on samanlainen kuin mikä muu tahansa taloudellinen käyttäytyminen (”paksu lompakko implikoi, että ostoskärryssä on paljon tavaraa”).  

Aasioista voidaan tietenkin olla eri mieltä, mutta itse en hirveästi innostu tutkimuksesta, joka ”lyö kiinni” vaihtoehtoisen vaikutuskanavan ja tuottaa tuloksen, joka on itse asiassa leivottu tutkimusasetelaan. VAR -malli on ihan hyödyllinen analyysiväline, mutta on aina muistettava, että se on perusluonteeltaan täysin ei-teoreettinen (vähän niin kuin korrelaatioanalyysi). Hyödyllisyys tosin hupenee vähiin, jos malli ei ole lainkaan sopusoinnussa teorian kanssa, niin kuin tässä tapauksessa.  

Tutkimustuloksista ei ole helppo raportoida ei-ammattilehdissä, koska tuloksia on mielettömän paljon ja jo lähtökohtaisesti niihin aina liittyy jokin ristiriita (pyrkimys osoittaa aiemmat tulokset vääriksi). Mutta vähin, mitä voidaan tehdä, on asettaa uudet tulokset oikeaan asiayhteyteen kertomalla, mikä on jonkinlainen konsensus-tietämys kulloinkin esillä olevasta ilmiöstä ja mikä on mahdollisten uusien tutkimustulosten laadullinen uskottavuus. Vaikka meidän ei tarvitse kumarrella auktoriteetteja, on yksinkertaisesti vain hyödyllistä tietää, että tutkimuksen tekijä on julkaissut vaikkapa 20 artikkelia Econometricassa. Todennäköisesti hän tietää, mitä tekee. Sen sijaan tutkija, joka julkaisee lehdissä, joissa ”maksua vastaan” hyväksytään kaikki laput, ei erityisesti herätä luottamusta. Ei edes silloin, kuin tutkimustulokset sattuisivat miellyttämään omaa ajatusmaailmaa.

 

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/turvapaikanhakijoista-on-hyotya-euroopan-taloudelle-ainakin-pitkalla-aikavalilla-vaittaa-tuore-tutkimus/

https://news.cnrs.fr/articles/the-beneficial-effect-of-migration-on-the-economy

https://ideas.repec.org/top/top.journals.simple.html

]]>
31 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257288-wir-schaffen-das#comments Hyvinvointivaltio Maahanmuutto Verotus Fri, 22 Jun 2018 13:36:28 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257288-wir-schaffen-das
Suomea syövä eliitti http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256824-suomea-syova-eliitti <p>En ole aikaisemmin pitänyt suomalaista &rdquo;hyvinvointivaltiota&rdquo; (lainausmerkeissä, koska monet voivat pahoin) kestävänä järjestelmänä. Mielestäni se on ollut hutera kompromissi. Suomen suuret varallisuuserot on mahdollistanut lupaus jatkuvasta kasvusta, joka toisi ennen pitkää jokaiselle jotain, vaikkakin toisille enemmän kuin muille. Olen uskonut, että talouskasvun taittuessa luonnon kantokyvyn rajoitteisiin, suomalainen järjestelmä ei voi enää pysyä kasassa ja yhteiskuntaluokat ajautuvat törmäyskurssille. Mikäli tämän tulevan konfliktin voittaisi eliitti, siirryttäisiin jonkinlaiseen fasismiin. Mikäli sen voittaisi työväenluokka, antiautoritaarinen sosialismi voisi saada mahdollisuuden.</p><p>Nykyään en enää pidä tätä kehityskulkua itsestäänselvänä, päinvastoin. Jatkuva talouskasvu tulee loppumaan, mutta uskon ettei tämä itsessään tuhoa suomalaista järjestelmää. Suomen työväenluokan kollektiivisessa muistissa fossiilisten energialähteiden mahdollistama lähes keskeytymättömän talouskasvun aika tulee todennäköisesti näyttäytymään menetettynä kulta-aikana, johon pyritään palaamaan aina uudestaan ja uudestaan.</p><p>Itse asiassa tämä menneisyyteen haikailu on ilmeistä jo nyt, vaikka talouskasvu saattaa jatkua vielä muutaman vuosikymmenen ajan. Yhteiskunnallinen utopia jota minua 20 vuotta nuorempien puheenvuoroissa useimmin kaivataan ei ole täysautomatisoitu avaruusluxushomokommunismi tai anarkismi, vaan Tarja Halosen paluu. Siksi uskon, ettei Suomen työväenluokka vaadi radikaalia järjestelmämuutosta, vaikka sen tulot ja tulonsiirrot laskisivat 5%, 20% tai 50%. Järjestelmämuutos ehkä kiinnostaisi mikäli kaikki romahtaisi, mutta täydellisen romahduksen jälkeen ei ehkä ole jäljellä mitään minkä päälle rakentaa utopiaa.</p><p>Toisin on Suomen eliitin laita. Se on herännyt talouskasvun loppumiseen, eikä ole tyytyväinen nykyiseen palaansa kakkua. Eräänlaiseksi oikeiston viralliseksi äänitorveksi on vakiintunut Jari Ehrnrooth, joka itsenäisen asemansa vuoksi voi sanoa asioita joita Kokoomus, EK tai edes Libera ei uskalla sanoa. Viimeksi maanantaina Ehrnrooth&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10244313">toitotti tyytyväisenä hyvinvointivaltion loppua</a>. Päivi Uljas <a href="https://www.facebook.com/permalink.php?story_fbid=2073722392915549&amp;id=100008334258828">ehti jo todeta</a>, ettei kolumnissa ole varsinaisesti mitään uutta, uutta on vain se että näitä näkemyksiä ei voi esittää yhtä laajasti kuin 50-luvulla.</p><p>Ehrnrooth perustelee hyvinvointivaltion loppua toisaalta rahoituskriiseillä, ja toisaalta moraalis-aatteellisin argumentein. Ensimmäinen argumentti ei kestä kriittistä tarkastelua lainkaan. Suomi on fiskaalisesti maailman vakaimpia maita. Talouskriisit ovat olleet kapitalismissa väistämättömiä aina, myös kymmenien vuosien ajan ennen mitään hyvinvointivaltiota. &rdquo;Kestävyysvaje&rdquo; <a href="https://patomaki.fi/2015/06/kestavyysvaje/">on kiistanalainen ideologinen konstruktio</a>, mutta pessimistisimmätkin arviot siitä ovat alle 10% Suomen kansantuotteesta. Vaikka käsitteen ja pessimistisimmän arvion hyväksyisi sellaisenaan, ei järjestelmää kokonaisuudessaan pitäisi heittää roskikseen.</p><p>Ehrnroothin moraalisia ja aatteellisia argumentteja ei voi kumota, koska ne eivät perustu tosiasioihin vaan maailmankatsomukseen. Joko kannatat tulonsiirtoja ja julkisia palveluita, tai vastustat niitä. Jos vakaumuksesi mukaan yksilö on itse vastuussa sairauksistaan, on hyödytöntä perustella <a href="https://www.laakarilehti.fi/ajassa/nakokulmat/onko-ihminen-vastuussa-sairauksistaan/?public=3b7e0304dd58a40cef5dad6ea73c9fa1">miksi näin ei ole</a>.</p><p>Eliitin arvojen moottori on eliitin oma etu. Tulonsiirtojen ja julkisten palveluiden todellinen ongelma eliitin näkökulmasta ei ole että ne &rdquo;tekevät ihmisistä epävapaita valtion alamaisia&rdquo; tai että &rdquo;vastuu ei ole yksilöllä&rdquo;, vaan että ilman tulonsiirtoja ja julkisia palveluita eliitillä olisi enemmän, ja kaikilla muilla vähemmän. Ehrnrooth ei itse ole varsinaista eliittiä eikä välttämättä edes ylempää keskiluokkaa, mutta oikeistolainen kuvittelee aina nousevansa eliittiin mikäli hän ei joutuisi maksamaan veroja.</p><p>Vaikka Suomeen iskisi mikä tahansa eko- tai geopoliittinen katastrofi, työväenluokka todennäköisesti haluaa ensimmäisen mahdollisuuden tullen palata 80-luvun tai viime vuosikymmenen kuviteltuun kulta-aikaan. Tahdosta se ei tule jäämään kiinni, organisaatiosta mahdollisesti tulee. Voi olla, että Suomen työväenluokalla pian enää ole organisaatiota joka mahdollistaisi suomalaisen järjestelmän puolustamisen. Esimerkiksi Venäjällä pohjoismainen malli on todennäköisesti suosituin vaihtoehto, mutta siellä ei ole organisaatiota joka pystyisi ajamaan sen läpi. Voi siis olla, että Suomen ja koko Länsi-Euroopan järjestelmä on huomenna sitä mitä Venäjä on jo tänään.</p><p>Eliitti taas ei halua säilyttää suomalaista järjestelmää, eikä palata siihen kriisien jälkeen. Ainoa voima jolla on lyhyellä, tai edes keskipitkällä aikavälillä realistisia mahdollisuuksia tuhota suomalainen järjestelmä on oma kotimainen eliittimme.</p><p><br />Antti Rautiainen</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> En ole aikaisemmin pitänyt suomalaista ”hyvinvointivaltiota” (lainausmerkeissä, koska monet voivat pahoin) kestävänä järjestelmänä. Mielestäni se on ollut hutera kompromissi. Suomen suuret varallisuuserot on mahdollistanut lupaus jatkuvasta kasvusta, joka toisi ennen pitkää jokaiselle jotain, vaikkakin toisille enemmän kuin muille. Olen uskonut, että talouskasvun taittuessa luonnon kantokyvyn rajoitteisiin, suomalainen järjestelmä ei voi enää pysyä kasassa ja yhteiskuntaluokat ajautuvat törmäyskurssille. Mikäli tämän tulevan konfliktin voittaisi eliitti, siirryttäisiin jonkinlaiseen fasismiin. Mikäli sen voittaisi työväenluokka, antiautoritaarinen sosialismi voisi saada mahdollisuuden.

Nykyään en enää pidä tätä kehityskulkua itsestäänselvänä, päinvastoin. Jatkuva talouskasvu tulee loppumaan, mutta uskon ettei tämä itsessään tuhoa suomalaista järjestelmää. Suomen työväenluokan kollektiivisessa muistissa fossiilisten energialähteiden mahdollistama lähes keskeytymättömän talouskasvun aika tulee todennäköisesti näyttäytymään menetettynä kulta-aikana, johon pyritään palaamaan aina uudestaan ja uudestaan.

Itse asiassa tämä menneisyyteen haikailu on ilmeistä jo nyt, vaikka talouskasvu saattaa jatkua vielä muutaman vuosikymmenen ajan. Yhteiskunnallinen utopia jota minua 20 vuotta nuorempien puheenvuoroissa useimmin kaivataan ei ole täysautomatisoitu avaruusluxushomokommunismi tai anarkismi, vaan Tarja Halosen paluu. Siksi uskon, ettei Suomen työväenluokka vaadi radikaalia järjestelmämuutosta, vaikka sen tulot ja tulonsiirrot laskisivat 5%, 20% tai 50%. Järjestelmämuutos ehkä kiinnostaisi mikäli kaikki romahtaisi, mutta täydellisen romahduksen jälkeen ei ehkä ole jäljellä mitään minkä päälle rakentaa utopiaa.

Toisin on Suomen eliitin laita. Se on herännyt talouskasvun loppumiseen, eikä ole tyytyväinen nykyiseen palaansa kakkua. Eräänlaiseksi oikeiston viralliseksi äänitorveksi on vakiintunut Jari Ehrnrooth, joka itsenäisen asemansa vuoksi voi sanoa asioita joita Kokoomus, EK tai edes Libera ei uskalla sanoa. Viimeksi maanantaina Ehrnrooth toitotti tyytyväisenä hyvinvointivaltion loppua. Päivi Uljas ehti jo todeta, ettei kolumnissa ole varsinaisesti mitään uutta, uutta on vain se että näitä näkemyksiä ei voi esittää yhtä laajasti kuin 50-luvulla.

Ehrnrooth perustelee hyvinvointivaltion loppua toisaalta rahoituskriiseillä, ja toisaalta moraalis-aatteellisin argumentein. Ensimmäinen argumentti ei kestä kriittistä tarkastelua lainkaan. Suomi on fiskaalisesti maailman vakaimpia maita. Talouskriisit ovat olleet kapitalismissa väistämättömiä aina, myös kymmenien vuosien ajan ennen mitään hyvinvointivaltiota. ”Kestävyysvaje” on kiistanalainen ideologinen konstruktio, mutta pessimistisimmätkin arviot siitä ovat alle 10% Suomen kansantuotteesta. Vaikka käsitteen ja pessimistisimmän arvion hyväksyisi sellaisenaan, ei järjestelmää kokonaisuudessaan pitäisi heittää roskikseen.

Ehrnroothin moraalisia ja aatteellisia argumentteja ei voi kumota, koska ne eivät perustu tosiasioihin vaan maailmankatsomukseen. Joko kannatat tulonsiirtoja ja julkisia palveluita, tai vastustat niitä. Jos vakaumuksesi mukaan yksilö on itse vastuussa sairauksistaan, on hyödytöntä perustella miksi näin ei ole.

Eliitin arvojen moottori on eliitin oma etu. Tulonsiirtojen ja julkisten palveluiden todellinen ongelma eliitin näkökulmasta ei ole että ne ”tekevät ihmisistä epävapaita valtion alamaisia” tai että ”vastuu ei ole yksilöllä”, vaan että ilman tulonsiirtoja ja julkisia palveluita eliitillä olisi enemmän, ja kaikilla muilla vähemmän. Ehrnrooth ei itse ole varsinaista eliittiä eikä välttämättä edes ylempää keskiluokkaa, mutta oikeistolainen kuvittelee aina nousevansa eliittiin mikäli hän ei joutuisi maksamaan veroja.

Vaikka Suomeen iskisi mikä tahansa eko- tai geopoliittinen katastrofi, työväenluokka todennäköisesti haluaa ensimmäisen mahdollisuuden tullen palata 80-luvun tai viime vuosikymmenen kuviteltuun kulta-aikaan. Tahdosta se ei tule jäämään kiinni, organisaatiosta mahdollisesti tulee. Voi olla, että Suomen työväenluokalla pian enää ole organisaatiota joka mahdollistaisi suomalaisen järjestelmän puolustamisen. Esimerkiksi Venäjällä pohjoismainen malli on todennäköisesti suosituin vaihtoehto, mutta siellä ei ole organisaatiota joka pystyisi ajamaan sen läpi. Voi siis olla, että Suomen ja koko Länsi-Euroopan järjestelmä on huomenna sitä mitä Venäjä on jo tänään.

Eliitti taas ei halua säilyttää suomalaista järjestelmää, eikä palata siihen kriisien jälkeen. Ainoa voima jolla on lyhyellä, tai edes keskipitkällä aikavälillä realistisia mahdollisuuksia tuhota suomalainen järjestelmä on oma kotimainen eliittimme.


Antti Rautiainen


 

]]>
10 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256824-suomea-syova-eliitti#comments Hyvinvointivaltio Jari Ehrnrooth Oikeisto Utopiat Wed, 13 Jun 2018 10:45:20 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256824-suomea-syova-eliitti
Imperiumin vastaisku kohti hyvinvointivaltiota http://myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256703-imperiumin-vastaisku-kohti-hyvinvointivaltiota <p><a href="https://yle.fi/uutiset">YLE</a>&nbsp;on tänään julkaissut nettisivuillaan dosentti Jari Ehrnroothin kolumnin otsikolla &quot;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10244313">Hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän</a>&quot;.&nbsp; &nbsp;Se provosoi minua niin, että aloin rustaamaan YLEn poikkeuksellisesti tuohon juttuun tarjoamaan keskusteluun kommenttia.&nbsp; Kun vastauksestani sukeutui laajempi kuin ensin ajattelin, päätin muotoilla sen tännekin.</p> <p><br />Ehrnrooth mainostaa jutussaan itsenäistä ajattelua mutta toistaa kuin papukaija Eteläranta-10:n ohjelmaa. YLE selviäisi julkisen palvelun verokustanteisena tuuttina halvemmalla kopioimalla hänen pakinoidensa tilalle&nbsp;<a href="https://ek.fi/">STK:n, EK:n&nbsp;</a>jamikäsemilloinkinonollutnimeltään ohjelmapapereita pakinapalstallaan. Mitään itsenäistähän tässä kirjoituksessa ei ole.</p> <p><br />Ehrnroothilla ja taustajoukoillaan on kummallinen käsitys kuinka apua tarvitsevien tulisi selvitä yksin. Siksihän he apua tarvitsevat kun eivät selviä yksin. Hän siis yrittää kääntää tätäkin tilannetta ympäriämpäri jotta avuntarvitsijat voitaisi syyllistää onnettomasta asemastaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Sikäli Ehrnrooth on oikeassa, että työllisyyttä pitäisi parantaa. Se on ihan totta. Hän voisikin pitää saarnaansa Eteläranta-10:ssä EK-laisille isännilleen jotta he palkkaisivat ihmisiä töihin jos oikeasti on työpaikkoja joihin työllistyä. Työllistyminen kun ei ole mahdollista ilman, että joku työllistää nykyisissä palkkaorjuuden oloissa.</p> <p><br />Mutta väärässä Ehrnrooth on syyttäessään taannoisista kriiseistä sosiaaliturvaa. Syyllinen oli finanssikapitalismi jota pyörittävät spekukantit ajautuivat keskinäiseen luottamuskriisiin aiheuttaen rahoituskriisin. Sen seurauksena oli BKT:n lasku, osittain sosiaaliturvan tarpeen nousu ja laskennallinen tilanne jossa sosiaalimenojen osuus nousi suhteessa BKT:een. Molemmat, BKT ja sosiaaliturvan kokonaismenot, ovat laskennallisia suureita eikä tilanne aiheutunut sosiaaliturvan rakenteesta eikä tasosta vaan finanssispekulaatioista ja banksterien toiminnasta.&nbsp;</p> <p><br />Ehrnrooth haukkuu erimieltä olevia vanhanaikaisiksi mutta vetoaa itse vielä vanhempiin ajatuksiin mainostaessaan n.s. klassista liberalismia.&nbsp; Hänen vanhentuneena halveksimansa marksilaisuus&nbsp;on sen edelleenkehittelyä. Sitä hän tuntuu syyttävän monien ihan kapitalismista johtuvien syiden takia.&nbsp; Toisaalta hänen kirjoituksistaan ei juurikaan tunnista myöskään tuon klassisen liberalismin aineiksia vaan pikemminkin nykyaikaisen talousliberalismia, libertarismia.</p> <p><br />Ehrnrooth ei näe, että hänen haukkumansa hyvinvointiyhteiskunta on itseasiassa osa läntisessä Saksassa II Maailmansodan jälkeen kehitettyä, silloisen ensin valtiovarainministerin ja myöhemmin liittokanslerin&nbsp;<a href="http://www.kas.de/wf/en/71.3717/">K.Adenauerin</a>&nbsp;nimiin laitettua kontrolloitua kapitalismia.&nbsp; &nbsp;Sitä myös&nbsp;<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Social_market_economy">sosiaaliseksi markkinataloudeksi</a>&nbsp;(soziale Marktwirtschaft) nimitetään.&nbsp; &nbsp;Täällä Suomessa tunnetaan myös nimitys &quot;vastuullinen markkinatalous&quot; jota Kokoomuksen n.s. remonttimiehet yrittivät markkinoida 1960-luvun lopulla.&nbsp; Aatteellisesti se taidetaan tuntea sosiaaliliberalismina.&nbsp; Ehrnrooth sen sijaan näyttäisi olevan enemmän&nbsp;<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Laissez-faire">laizzes-faire</a>&nbsp;miehiä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Mutta ennenkaikkea meidän tulisi muistaa, että Ehrnroothin väittämistä huolimatta, meidän hyvinvointivaltiomme tai -yhteiskuntamme, jota oikeastaan pitäisi nimittää pahimman pahoinvoinnin oireiden siivoiluksi, ei ole mikään erityinen osoitus sosialismin soveltamisesta tai marksismista t.m.s.. Ne on rakennettu tilanteessa jossa toki K.Marxin, F.Engelsin et al ajatuksiin pohjautuva työväenliike on pakottanut pääomien omistajat edes hieman osoittamaan sosiaalista mieltä ja sääliä NL:n pelossa. Nyt kun se pelko on hälvennyt ehnrothtit &amp;amp; kmpnit uskaltautuvat hyökkäämään aikaansannosten kimppuun ja yrittämään palaamista aiempaan rosvokapitalismiin.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Olisikin toivottavaa harjoittaa yhteiskunnallista analyysiä syvemmin asioihin perehtyen kuin Ehrnroothin tavoin vain EK:n mantraa toistaen.&nbsp; Erityisesti sellaista toivoisi YLE:ltä, meidän kaikkien verorahoilla kustannettavalta julkisen palvelun tiedonvälittäjältä.&nbsp; Tai mielipiteitä, jollainen Ehrnroothinkin kirjoitus on, levittäessään&nbsp; olemaan tasapuolisempi ja tarjoilisi niitä myös poliittisen kirjon toiseltakin reunalta.</p> <p>&nbsp;</p> <p>---</p> <p>Olen julkaisen tämän kirjoituksen myös <a href="https://myyrantyo.blogspot.com/">Myyräntyötä</a>-plogissani.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> YLE on tänään julkaissut nettisivuillaan dosentti Jari Ehrnroothin kolumnin otsikolla "Hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän".   Se provosoi minua niin, että aloin rustaamaan YLEn poikkeuksellisesti tuohon juttuun tarjoamaan keskusteluun kommenttia.  Kun vastauksestani sukeutui laajempi kuin ensin ajattelin, päätin muotoilla sen tännekin.


Ehrnrooth mainostaa jutussaan itsenäistä ajattelua mutta toistaa kuin papukaija Eteläranta-10:n ohjelmaa. YLE selviäisi julkisen palvelun verokustanteisena tuuttina halvemmalla kopioimalla hänen pakinoidensa tilalle STK:n, EK:n jamikäsemilloinkinonollutnimeltään ohjelmapapereita pakinapalstallaan. Mitään itsenäistähän tässä kirjoituksessa ei ole.


Ehrnroothilla ja taustajoukoillaan on kummallinen käsitys kuinka apua tarvitsevien tulisi selvitä yksin. Siksihän he apua tarvitsevat kun eivät selviä yksin. Hän siis yrittää kääntää tätäkin tilannetta ympäriämpäri jotta avuntarvitsijat voitaisi syyllistää onnettomasta asemastaan.

 

Sikäli Ehrnrooth on oikeassa, että työllisyyttä pitäisi parantaa. Se on ihan totta. Hän voisikin pitää saarnaansa Eteläranta-10:ssä EK-laisille isännilleen jotta he palkkaisivat ihmisiä töihin jos oikeasti on työpaikkoja joihin työllistyä. Työllistyminen kun ei ole mahdollista ilman, että joku työllistää nykyisissä palkkaorjuuden oloissa.


Mutta väärässä Ehrnrooth on syyttäessään taannoisista kriiseistä sosiaaliturvaa. Syyllinen oli finanssikapitalismi jota pyörittävät spekukantit ajautuivat keskinäiseen luottamuskriisiin aiheuttaen rahoituskriisin. Sen seurauksena oli BKT:n lasku, osittain sosiaaliturvan tarpeen nousu ja laskennallinen tilanne jossa sosiaalimenojen osuus nousi suhteessa BKT:een. Molemmat, BKT ja sosiaaliturvan kokonaismenot, ovat laskennallisia suureita eikä tilanne aiheutunut sosiaaliturvan rakenteesta eikä tasosta vaan finanssispekulaatioista ja banksterien toiminnasta. 


Ehrnrooth haukkuu erimieltä olevia vanhanaikaisiksi mutta vetoaa itse vielä vanhempiin ajatuksiin mainostaessaan n.s. klassista liberalismia.  Hänen vanhentuneena halveksimansa marksilaisuus on sen edelleenkehittelyä. Sitä hän tuntuu syyttävän monien ihan kapitalismista johtuvien syiden takia.  Toisaalta hänen kirjoituksistaan ei juurikaan tunnista myöskään tuon klassisen liberalismin aineiksia vaan pikemminkin nykyaikaisen talousliberalismia, libertarismia.


Ehrnrooth ei näe, että hänen haukkumansa hyvinvointiyhteiskunta on itseasiassa osa läntisessä Saksassa II Maailmansodan jälkeen kehitettyä, silloisen ensin valtiovarainministerin ja myöhemmin liittokanslerin K.Adenauerin nimiin laitettua kontrolloitua kapitalismia.   Sitä myös sosiaaliseksi markkinataloudeksi (soziale Marktwirtschaft) nimitetään.   Täällä Suomessa tunnetaan myös nimitys "vastuullinen markkinatalous" jota Kokoomuksen n.s. remonttimiehet yrittivät markkinoida 1960-luvun lopulla.  Aatteellisesti se taidetaan tuntea sosiaaliliberalismina.  Ehrnrooth sen sijaan näyttäisi olevan enemmän laizzes-faire miehiä.

 

Mutta ennenkaikkea meidän tulisi muistaa, että Ehrnroothin väittämistä huolimatta, meidän hyvinvointivaltiomme tai -yhteiskuntamme, jota oikeastaan pitäisi nimittää pahimman pahoinvoinnin oireiden siivoiluksi, ei ole mikään erityinen osoitus sosialismin soveltamisesta tai marksismista t.m.s.. Ne on rakennettu tilanteessa jossa toki K.Marxin, F.Engelsin et al ajatuksiin pohjautuva työväenliike on pakottanut pääomien omistajat edes hieman osoittamaan sosiaalista mieltä ja sääliä NL:n pelossa. Nyt kun se pelko on hälvennyt ehnrothtit &amp; kmpnit uskaltautuvat hyökkäämään aikaansannosten kimppuun ja yrittämään palaamista aiempaan rosvokapitalismiin.

 

Olisikin toivottavaa harjoittaa yhteiskunnallista analyysiä syvemmin asioihin perehtyen kuin Ehrnroothin tavoin vain EK:n mantraa toistaen.  Erityisesti sellaista toivoisi YLE:ltä, meidän kaikkien verorahoilla kustannettavalta julkisen palvelun tiedonvälittäjältä.  Tai mielipiteitä, jollainen Ehrnroothinkin kirjoitus on, levittäessään  olemaan tasapuolisempi ja tarjoilisi niitä myös poliittisen kirjon toiseltakin reunalta.

 

---

Olen julkaisen tämän kirjoituksen myös Myyräntyötä-plogissani.

]]>
13 http://myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256703-imperiumin-vastaisku-kohti-hyvinvointivaltiota#comments Finanssikapitalismi Hyvinvointivaltio Jari Ehrnrooth Sosiaalipolitiikka Yle Mon, 11 Jun 2018 11:50:07 +0000 Jorma Myyryläinen http://myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256703-imperiumin-vastaisku-kohti-hyvinvointivaltiota
Hyvinvointivaltio voi pahoin http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254853-hyvinvointivaltio-voi-pahoin <p>&nbsp;</p><p>En ole koskaan ymmärtänyt, mistä tulee sana &rdquo;hyvinvointivaltio&rdquo;. Miksi suuren julkisen sektorin maata kutsutaan &rdquo;hyvinvointivaltioksi&rdquo; ja oletettavasti pienen julkisen sektorin maata pahoinvointivaltioksi. Kaiken järjen mukaan Stalinin ajan Neuvostoliitto oli hyvinvointivaltio, kun julkinen sektori käytti ehkä 95 % yhteiskunnan tuloista. Meillähän se jää vain vajaaseen 60 prosenttiin.</p><p>Termiä on helppo markkinoida, kun siihen liittyy ajatus &rdquo;ilmaisista palveluksista&rdquo; ja tulonsiirroista rikkailta köyhille. Eikö olekin ihan oikein, että rikkaat (porhot) rahoittavat vähäväkisten välttämättömät tarpeet!</p><p>Mutta käytännön kokemus viittaa siihen, että elämä niin yksinkertaista. Otetaan muutama esimerkki.</p><p>Lähes joka ilta TV:ssä valitetaan sitä, että vanhuksia ei hoideta. Tuohtuneet lapset valittavat vanhempiensa huonosta kohtelusta hoitokodeissa ja avohuollossa, joskus varmaan ihan asiasta. Koskaan ei kuitenkaan kysytä, miksi lapset eivät itse hoida vanhempiaan. Sehän oli sentään maan tapa sata vuotta sitten. Mutta kukapa niin tekisi, kun hyvinvointivaltio on luvannut hoitaa vanhemmat. Ja vielä ilmaiseksi. Riittää kun mummille vie äitienpäivänä ja jouluna marketin alennushyllyltä siepatun nahistuneen kukan.</p><p>Samanlainen voihke kuuluu kouluista. Vanhemmat eivät välitä jälkikasvunsa kasvattamisesta tuon taivaallista. Opettajalle he toki lähettävät vihapostia, kun omaa &rdquo;kullannuppua&rdquo; on toruttu pahanteosta ja lukemattomista läksyistä. Kuitenkin elämme aikaa, jolloin vanhemmilla on ennätysmäärä vapaa-aikaa, jonka he voisivat käyttää jälkikasvunsa kouluttamiseen ja ohjaamiseen. Mutta ei. Kaikki tämä on ulkoistettu &rdquo;ilmaiselle&rdquo; koululaitoksella, tai jos se ei riitä, poliisille. &nbsp;Vapaa-ajan voi käyttää hyödyllisemmin golf-kentillä tai lähipubissa.</p><p>Samat mummojen lapset jättävät omien lasten hankinnan väliin; eihän niitä tarvita, koska hyvinvointivaltio huolehtii kaikista vanhuksista. Toki julkisuudessa voivotellaan, että syntyvyys on niin ja niin alahaista ja ratkaisuksi tarjotaan suurempia tulonsiirtoja lapsiperheille &ndash; muodossa tai toisessa. Taas edetään kohti suurempaa julkista sektoria, korkeampaa verotusta ja lasten hankinnan keskittymistä niille, joiden pääasiallinen toimeentulon lähde ovat tulonsiirrot. Ja samaan hengenvetoon voivotellaan sitä, että niin monet perheet pysyvät sukupolvesta toiseen köyhinä. Miten väärin olikaan aikanaan, että lapsiluku huomioitiin verotuksessa &ndash; rikkaathan hyötyvät siitä!</p><p>Julkiset menot jatkavat kasvuaan vääjäämättä, koska ilmaishyödykkeiden kysyntä on ääretöntä. Ääretöntä se jo muutenkin, mutta poliitikot vain lupaavat lisää, vaikka tietävät, että menoja ei kyetä rahoittamaan verovaroin. No, onhan ongelmaan ratkaisu; tuodaan ulkomailta työvoimaa, joka maksaa meidän veromme ja hoitaa meidän vanhuksemme. Ulkoistetaan hyvinvointivaltion rahoitus ulkomaalaisille.</p><p>Kaikki muuta paitsi sosiologit ymmärtävät, että tämä mekanismi ei toimi. Hyvinvointivaltio ei ikinä kykene houkuttelemaan &rdquo;oikeita&rdquo; veronmaksajia maahanmuuttajiksi. Päinvastoin se karkottaa parhaat (ainakin parhaiten koulutetut) oman maan kansalaiset &rdquo;pahoinvointivaltioihin&rdquo;. Voiko kuvitella, että joku lääkäri Sveitsistä tai professori USA:sta tulisi töihin Suomeen? Korkein tulojen marginaalivero meillä on 59 % ja kun keskimääräinen (ja samalla marginaalinen) kulutusverojen aste on lähes 30 %, marginaalilla tuloista jää käteen vain hieman runsaat 15 %. Hyvin koulutetun ja korkea tuottavuuden omaavan täytyy olla &rdquo;hullu&rdquo; tullakseen Suomeen töihin.</p><p>Toki hyvinvointivaltio houkuttelee maahanmuuttajia, mutta ennen kaikkea niitä, joiden motiivina ovat ilmaishyödykkeet ja tulonsiirrot. Samalla tulojakauma muuttuu entistä vinommaksi; enemmän köyhiä ja vähemmän keskituloisia ja rikkaita.</p><p>Hyvinvointivaltion perustana kuitenkin on väestö, jota &rdquo;dominoi&rdquo; suhteellisen hyvätuloinen keskiluokka. Hyvinvointivaltiota ei ikiä voi perustaa Egyptiin tai Hondurasiin, koska ei siltä löydy samanlaista veropohjaa kuin Pohjoismaista. Ongelma on siinä, että hyvinvointivaltio tuottaa oman tuhonsa siemenet.&nbsp; Vaikka köyhyyttä yritetään vimmatusti poistaa entistä suuremmilla tulonsiirroilla ja ankarammalla verotuksella, tulos on nolla tai jopa väärän suuntainen. Uusia köyhiä tulee koko ajan lisää; köyhiä lapsiperheitä, työtä karttelevia hyvinvointivaltion &rdquo;elättejä&rdquo;, viisikyppisenä eläkkeelle hamuavia ja yhteiskuntaan huonosti integroituneita maahanmuuttajia. Alemmissa tuloluokissa maahanmuuttajataustaisten osuus on väestöön suhteutettuna kolmin-nelinkertainen. Ei mene montaa vuosikymmentä, että alimmassa tulodesiilissä puolet väestöstä on maahanmuuttajataustaisia. Ja taas kerran &rdquo;itse aiheutettua&rdquo; ongelmaa korjataan suuremmillä tulonsiiroilla ja ankarammalla verotuksella. Ja niin kierre vain jatkuu.</p><p>Suomessa kotitalouksien säästäminen on ollut muutamaa lamavuotta lukuunottamatta joko olemattoman pientä tai negatiivista viimeisen kolmen vuosikymmen aikana. Julkisen sektorin tilanne on samanlainen. Mutta miksi säästää, jos valtio vastaa kaikista riskeistä. Valtio ja KELAhan ovat vakuuttaneet meidät kaikkia toimentuloriskejä vastaan! Vielä 1950-luvulla säästämisaste Suomessa oli Euroopan/maailman korkeimpia, mikä on nykynäkökulmasta ihmeellistä, koska ihmiset olivat keskimäärin todella aidosti köyhiä &ndash; nykynäkökulmasta rutiköyhiä. Mutta sen ajan ihmiset eivät olleet kuulleet ihmeellisestä hyvinvointivaltio-takaseinästä, josta saa tarvittaessa aina rahaa. Nyt valtio ja rahaviranomaiset yrittävät toppuutella ylivelkaantumista, mutta vaikeaa se on, kun ihmisillä ole mitään aitoa motiivia säästää.</p><p>Ongelma vaan on siinä, että jos kansatalouden säästämisaste on nolla, niin pitkässä juoksussa on investointiastekin, ja saman tien talouskasvu. Jolleivat ulkomaiset pääomapiirit sitten saa päähänsä, että Suomi on todellinen paratiisi ulkomaisille (suorille) sijoituksille. Mutta sitä tohtii epäillä.</p><p>Tohtii myös epäillä, että seuraavien kuukausina aikana yksikään poliitikko uskaltaisi sanoa, että meidän suurin ongelmamme on juuri hyvinvointivaltio: liian suuret menot, liian suuret eläkkeet, liian suuret tuet, liian suuret &rdquo;ilmaiset palvelukset&rdquo;. Koomista, että maassa, jonka julkinen sektori on ehkä maailman suurin ja joka vain kasvaa, hoetaan kilpaa, että &rdquo;nyt riittävät leikkaukset&rdquo;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

En ole koskaan ymmärtänyt, mistä tulee sana ”hyvinvointivaltio”. Miksi suuren julkisen sektorin maata kutsutaan ”hyvinvointivaltioksi” ja oletettavasti pienen julkisen sektorin maata pahoinvointivaltioksi. Kaiken järjen mukaan Stalinin ajan Neuvostoliitto oli hyvinvointivaltio, kun julkinen sektori käytti ehkä 95 % yhteiskunnan tuloista. Meillähän se jää vain vajaaseen 60 prosenttiin.

Termiä on helppo markkinoida, kun siihen liittyy ajatus ”ilmaisista palveluksista” ja tulonsiirroista rikkailta köyhille. Eikö olekin ihan oikein, että rikkaat (porhot) rahoittavat vähäväkisten välttämättömät tarpeet!

Mutta käytännön kokemus viittaa siihen, että elämä niin yksinkertaista. Otetaan muutama esimerkki.

Lähes joka ilta TV:ssä valitetaan sitä, että vanhuksia ei hoideta. Tuohtuneet lapset valittavat vanhempiensa huonosta kohtelusta hoitokodeissa ja avohuollossa, joskus varmaan ihan asiasta. Koskaan ei kuitenkaan kysytä, miksi lapset eivät itse hoida vanhempiaan. Sehän oli sentään maan tapa sata vuotta sitten. Mutta kukapa niin tekisi, kun hyvinvointivaltio on luvannut hoitaa vanhemmat. Ja vielä ilmaiseksi. Riittää kun mummille vie äitienpäivänä ja jouluna marketin alennushyllyltä siepatun nahistuneen kukan.

Samanlainen voihke kuuluu kouluista. Vanhemmat eivät välitä jälkikasvunsa kasvattamisesta tuon taivaallista. Opettajalle he toki lähettävät vihapostia, kun omaa ”kullannuppua” on toruttu pahanteosta ja lukemattomista läksyistä. Kuitenkin elämme aikaa, jolloin vanhemmilla on ennätysmäärä vapaa-aikaa, jonka he voisivat käyttää jälkikasvunsa kouluttamiseen ja ohjaamiseen. Mutta ei. Kaikki tämä on ulkoistettu ”ilmaiselle” koululaitoksella, tai jos se ei riitä, poliisille.  Vapaa-ajan voi käyttää hyödyllisemmin golf-kentillä tai lähipubissa.

Samat mummojen lapset jättävät omien lasten hankinnan väliin; eihän niitä tarvita, koska hyvinvointivaltio huolehtii kaikista vanhuksista. Toki julkisuudessa voivotellaan, että syntyvyys on niin ja niin alahaista ja ratkaisuksi tarjotaan suurempia tulonsiirtoja lapsiperheille – muodossa tai toisessa. Taas edetään kohti suurempaa julkista sektoria, korkeampaa verotusta ja lasten hankinnan keskittymistä niille, joiden pääasiallinen toimeentulon lähde ovat tulonsiirrot. Ja samaan hengenvetoon voivotellaan sitä, että niin monet perheet pysyvät sukupolvesta toiseen köyhinä. Miten väärin olikaan aikanaan, että lapsiluku huomioitiin verotuksessa – rikkaathan hyötyvät siitä!

Julkiset menot jatkavat kasvuaan vääjäämättä, koska ilmaishyödykkeiden kysyntä on ääretöntä. Ääretöntä se jo muutenkin, mutta poliitikot vain lupaavat lisää, vaikka tietävät, että menoja ei kyetä rahoittamaan verovaroin. No, onhan ongelmaan ratkaisu; tuodaan ulkomailta työvoimaa, joka maksaa meidän veromme ja hoitaa meidän vanhuksemme. Ulkoistetaan hyvinvointivaltion rahoitus ulkomaalaisille.

Kaikki muuta paitsi sosiologit ymmärtävät, että tämä mekanismi ei toimi. Hyvinvointivaltio ei ikinä kykene houkuttelemaan ”oikeita” veronmaksajia maahanmuuttajiksi. Päinvastoin se karkottaa parhaat (ainakin parhaiten koulutetut) oman maan kansalaiset ”pahoinvointivaltioihin”. Voiko kuvitella, että joku lääkäri Sveitsistä tai professori USA:sta tulisi töihin Suomeen? Korkein tulojen marginaalivero meillä on 59 % ja kun keskimääräinen (ja samalla marginaalinen) kulutusverojen aste on lähes 30 %, marginaalilla tuloista jää käteen vain hieman runsaat 15 %. Hyvin koulutetun ja korkea tuottavuuden omaavan täytyy olla ”hullu” tullakseen Suomeen töihin.

Toki hyvinvointivaltio houkuttelee maahanmuuttajia, mutta ennen kaikkea niitä, joiden motiivina ovat ilmaishyödykkeet ja tulonsiirrot. Samalla tulojakauma muuttuu entistä vinommaksi; enemmän köyhiä ja vähemmän keskituloisia ja rikkaita.

Hyvinvointivaltion perustana kuitenkin on väestö, jota ”dominoi” suhteellisen hyvätuloinen keskiluokka. Hyvinvointivaltiota ei ikiä voi perustaa Egyptiin tai Hondurasiin, koska ei siltä löydy samanlaista veropohjaa kuin Pohjoismaista. Ongelma on siinä, että hyvinvointivaltio tuottaa oman tuhonsa siemenet.  Vaikka köyhyyttä yritetään vimmatusti poistaa entistä suuremmilla tulonsiirroilla ja ankarammalla verotuksella, tulos on nolla tai jopa väärän suuntainen. Uusia köyhiä tulee koko ajan lisää; köyhiä lapsiperheitä, työtä karttelevia hyvinvointivaltion ”elättejä”, viisikyppisenä eläkkeelle hamuavia ja yhteiskuntaan huonosti integroituneita maahanmuuttajia. Alemmissa tuloluokissa maahanmuuttajataustaisten osuus on väestöön suhteutettuna kolmin-nelinkertainen. Ei mene montaa vuosikymmentä, että alimmassa tulodesiilissä puolet väestöstä on maahanmuuttajataustaisia. Ja taas kerran ”itse aiheutettua” ongelmaa korjataan suuremmillä tulonsiiroilla ja ankarammalla verotuksella. Ja niin kierre vain jatkuu.

Suomessa kotitalouksien säästäminen on ollut muutamaa lamavuotta lukuunottamatta joko olemattoman pientä tai negatiivista viimeisen kolmen vuosikymmen aikana. Julkisen sektorin tilanne on samanlainen. Mutta miksi säästää, jos valtio vastaa kaikista riskeistä. Valtio ja KELAhan ovat vakuuttaneet meidät kaikkia toimentuloriskejä vastaan! Vielä 1950-luvulla säästämisaste Suomessa oli Euroopan/maailman korkeimpia, mikä on nykynäkökulmasta ihmeellistä, koska ihmiset olivat keskimäärin todella aidosti köyhiä – nykynäkökulmasta rutiköyhiä. Mutta sen ajan ihmiset eivät olleet kuulleet ihmeellisestä hyvinvointivaltio-takaseinästä, josta saa tarvittaessa aina rahaa. Nyt valtio ja rahaviranomaiset yrittävät toppuutella ylivelkaantumista, mutta vaikeaa se on, kun ihmisillä ole mitään aitoa motiivia säästää.

Ongelma vaan on siinä, että jos kansatalouden säästämisaste on nolla, niin pitkässä juoksussa on investointiastekin, ja saman tien talouskasvu. Jolleivat ulkomaiset pääomapiirit sitten saa päähänsä, että Suomi on todellinen paratiisi ulkomaisille (suorille) sijoituksille. Mutta sitä tohtii epäillä.

Tohtii myös epäillä, että seuraavien kuukausina aikana yksikään poliitikko uskaltaisi sanoa, että meidän suurin ongelmamme on juuri hyvinvointivaltio: liian suuret menot, liian suuret eläkkeet, liian suuret tuet, liian suuret ”ilmaiset palvelukset”. Koomista, että maassa, jonka julkinen sektori on ehkä maailman suurin ja joka vain kasvaa, hoetaan kilpaa, että ”nyt riittävät leikkaukset”

]]>
124 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254853-hyvinvointivaltio-voi-pahoin#comments Kotimaa Hyvinvointivaltio Maahanmuutto Verotus Fri, 04 May 2018 14:14:37 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254853-hyvinvointivaltio-voi-pahoin
Tulevaisuuden sosiaaliturva http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253040-tulevaisuuden-sosiaaliturva <p>Eduskunnan säätämä työttömyysturvan aktiivimalli on herättänyt runsasta <a href="http://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005622787.html">julkista keskustelua</a>. Samalla paine uudistaa sosiaaliturvaa kasvaa. Tässä blogissa esitän, että sosiaaliturvan uudistamisen yhteydessä toimeentulon ja yrittämisen riskejä pitäisi miettiä kokonaisuutena niin että ihmiset voisivat paremmin osallistua talouteen ja yhteiskuntaan toteuttaakseen omia ideoitaan.</p><p>Tällä viikolla <a href="http://www.aamulehti.fi/uutiset/kelan-ennakkotiedot-paljastavat-aktiivimallin-todelliset-vaikutukset-korvauksia-leikataan-yli-puolelta-tyottomista-200840293/">Aamulehti uutisoi</a>, että noin puolet työttömän peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea saavista ihmisistä eivät ole täyttäneet aktiivimallin ehtoja ja joutuvat siksi tyytymään pienempään työttömyysturvaan.</p><p>Työllisyys- ja talouspolitiikan kokonaisuudessa aktiivimalli on pieni yksityiskohta, mutta siihen kulminoituva yhteiskunnallinen tyytymättömyys on merkittävää, koska tyytymättömyydessä piilee muutosvoima, jonka hallituskin joutuu ottamaan huomioon. Aktiivimalli on politisoitunut erityisesti sitä koskevan kansalaisaloitteen ansiosta ja tiedotusvälineet tulevat seuraamaan aktiivimallin toimeenpanoa ja nostamaan sitä säännöllisesti <a href="http://areena.yle.fi/1-4370647">julkiseen keskusteluun</a>. Voi olla, että hallitus joutuu vielä nopeastikin perääntymään ja tekemään työttömille myönnytyksiä vaimentaakseen tyytymättömyyttä.</p><p><strong>Viime viikolla Juho Saaren johtama eriarvoisuustyöryhmä </strong>esitteli <a href="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160706">raporttinsa</a> ja ehdotuksensa perusturvan uudistamiseksi. Työryhmä esittää toimeentulon ja useiden perusturvaetuuksien yhdistämistä ja tottelemattomuudesta tulevien sanktioiden lievennystä. Ehdotukset voidaan tulkita askeleeksi kohti vastikkeetonta perustuloa.</p><p>Aiemmin Kristillisdemokraattien Asmo Maanselkä esitti oman <a href="http://www.facebook.com/kannustavaperusturva/">perusteellisen raporttinsa </a>Iso-Britannian yleistuesta (universal credit) joka muistuttaa Saaren työryhmän esitystä. Maanselkä on julkisuudessa pitänyt toimeentulotuen sanktioita liian lievinä, mikä on ehkä vähän outoa koska nykysäädösten mukaan toimeentulotukea voidaan leikata 40 % jos ihminen ei tottele viranomaisia.</p><p>Siniset ja Kokoomus <a href="http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005617023.html">kiirehtivät myös esittelemään </a>omia uudistusmallejaan, jotka muistuttivat kovasti sekä Saaren työryhmän, että Kristillisdemokraattien esityksiä. Keskusta on luvannut pian tuoda oman esityksensä keskusteluun.</p><p>Sosiaaliturvan uudistamiselle on tarvetta useista syistä. Innokkaimpien uudistusmielisten kannattaa kuitenkin muistella SATA-komiteaa, joka kahden vuoden ajan, vuosina 2007-09 pohti sosiaaliturvan kokonaisuudistusta hyvin samankaltaisten odotusten saattelemana kuin mitä nyt on kuultu. Sosiaaliturva on tilkkutäkkimäinen, ajastaan jäljessä eikä se kannusta työntekoon.</p><p>SATA-komitean esitykset olivat hieman yllättäviä ainakin niille, jotka odottivat eriarvoisuuden vähentämistä. Työnantajien Kela-maksu poistettiin, mikä ei varsinaisesti auttanut heikossa asemassa olevia ihmisiä. Uudistus on joka vuosi säästänyt työnantajilta 700 miljoonaa euroa. Liekö esimerkki <a href="http://yle.fi/uutiset/3-10133946?utm_source=facebook-share&amp;utm_medium=social">suurten yritysten vaikutusvallasta poliittisessa päätöksenteossa</a>? Komitea myös&nbsp;ehdotti takuueläkettä ja etuuksien sitomista indekseihin.</p><p>SATA-komiteassa oli edustettuna samat kolme intressiryhmää, jotka edelleen hallitsevat keskustelua sosiaaliturvasta: työnantajat, työntekijät ja keskusta. Nämä intressiryhmät koostuvat poliitikoista, virkamiehistä, tutkijoista ja (etu)järjestöjen edustajista. Työntekijät puolustavat ansiosidonnaista työttömyysturvaa, keskusta puolustaa perusturvaa ja työnantajat puolustavat yritysten intressejä. Sosiaaliturvaa ei uudisteta, elleivät kaikki ryhmät koe hyötyvänsä uudistuksesta. Jokaisella ryhmällä on valtaa kaataa (tai ainakin vesittää) kokonaisuudistus &ndash; jopa oppositiosta käsin.</p><p><strong>Keskustelu sosiaaliturvasta on tähän asti ollut hyvätasoista.</strong> On hienoa, että aktivointipolitiikasta on vihdoin ruvettu keskustelemaan asioiden oikeilla nimillä. Työttömien näkökulma on ensimmäistä kertaa esillä, kun he pääsevät kertomaan, että he <a href="http://areena.yle.fi/1-4273622">kokevat sanktiot rankaisuna työttömyydestä</a>. Tähän asti keskustelua on hallinnut työnantajien ja taloustieteilijöiden kehittämä epämääräinen retoriikka aktiivisesta ja passiivisesta sosiaaliturvasta. &nbsp;</p><p>Keskustelu pitäisi samalla jatkossa nostaa periaatteellisemmalle tasolle: teknisten mallien lisäksi meidän pitäisi keskustella työttömien ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista, sekä näiden välisestä tasapainosta. Mitkä ovat oikeudet toimeentuloon? Mitä velvollisuuksia työttömällä on ja kuka on vastuussa siitä, että velvollisuudet toteutuvat myös käytännössä? Huomionarvoista on, että oikeuksia ja velvollisuuksia ei ole kirjattu selkeästi nykyiseen lainsäädäntöön, joka keskittyy järjestelmän tekniseen kuvaukseen. Perustuslaissa toki on kansalaisoikeudet ja velvollisuudet yleisellä tasolla.</p><p>Keskustelua pitäisi myös käydä tuloeroista ja niiden kaventamisesta osana taistelua eriarvoistumista vastaan. Suomessa tuloerot kasvoivat nopeasti 1990-luvulta aina vuoden 2007 finanssikriisiin saakka. Keskustelussa harvoin tunnustetaan, että useat hallitukset myötävaikuttivat poliittisilla valinnoillaan tuloerojen kasvuun. Toisin sanoen, voimme poliittisilla päätöksillä vaikuttaa tuloeroihin: miten on tulevaisuudessa? Haluammeko kasvattaa vai kaventaa tuloeroja sosiaaliturvan ja verotuksen avulla? Tähän tarvittaisiin poliittisten puolueiden linjauksia sen lisäksi, että ne esittelevät teknisiä malleja. Viime vuonna Heikki Hiilamo esitteli ansiokkaasti <a href="http://sorsafoundation.fi/fi/heikki-hiilamo-15-reseptia-tuloerojen-kaventamiseksi/">konkreettisia keinoja tuloerojen kaventamiseksi</a>, vaikka esitystä seurannut julkinen keskustelu oli valitettavasti luokatonta.</p><p><strong>Sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa pitäisi myös arvioida uudelleen riskin käsite.</strong> Tähän asti toimeentulon ja yrittämisen riskejä on hallinnoitu eri organisaatioissa. Sosiaalihallinto on hallinnoinut toimeentulon riskejä, kun taas elinkeinohallinto on hallinnut yrittämisen riskejä. Molemmat näkökulmat ovat ajankohtaisia, koska yritystukia on myös kritisoitu ja niitä halutaan karsia.</p><p>Toimeentulon ja yrittämisen riskin käsite pitäisi hahmottaa kokonaisuutena ja yksilön näkökulmasta käsin. Ihmisillä on ideoita, jos heille annetaan tilaa tuottaa niitä. Yhteiskunnallisten rakenteiden pitäisi tukea ihmisiä toteuttamaan heidän omia ideoitaan niin, etteivät toimeentulon ja yrittämisen riskit ole kohtuuttoman suuret. Yleensä ajattelemme, että markkinat palkitsevat riskin ottamisesta. Markkinat toimivat kuitenkin valtion ohjauksessa ja tätä ohjausta voi suunnitella niin että se palvelee ihmisten pyrkimyksiä toteuttaa itseään ja osallistua talouteen ja yhteiskuntaan.</p><p>Nyt kun sosiaaliturvan kokonaisuudistusta jälleen pohditaan saattaa löytyä tilaa uudenlaiselle ajattelulle joka voisi vähentää eriarvoisuutta ja luoda uskoa parempaan tulevaisuuteen ihmisille, jotka kamppailevat sosiaalisten ja henkilökohtaisten ongelmien parissa. Liian kauan keskustelua on hallinnut <a href="http://www.gaudeamus.fi/kilpailuvaltionkyydissa/">uusliberaali tavoite lisätä työvoiman tarjontaa </a>heikentämällä toimeentulon edellytyksiä ja siirtämällä yrittäjäriskiä työnantajilta työntekijöille. On aika suunnitella sosiaaliturva palvelemaan ihmistä niin, ettei ihmisten tarvitse kokea palvelevansa kasvotonta byrokraattista koneisto!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunnan säätämä työttömyysturvan aktiivimalli on herättänyt runsasta julkista keskustelua. Samalla paine uudistaa sosiaaliturvaa kasvaa. Tässä blogissa esitän, että sosiaaliturvan uudistamisen yhteydessä toimeentulon ja yrittämisen riskejä pitäisi miettiä kokonaisuutena niin että ihmiset voisivat paremmin osallistua talouteen ja yhteiskuntaan toteuttaakseen omia ideoitaan.

Tällä viikolla Aamulehti uutisoi, että noin puolet työttömän peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea saavista ihmisistä eivät ole täyttäneet aktiivimallin ehtoja ja joutuvat siksi tyytymään pienempään työttömyysturvaan.

Työllisyys- ja talouspolitiikan kokonaisuudessa aktiivimalli on pieni yksityiskohta, mutta siihen kulminoituva yhteiskunnallinen tyytymättömyys on merkittävää, koska tyytymättömyydessä piilee muutosvoima, jonka hallituskin joutuu ottamaan huomioon. Aktiivimalli on politisoitunut erityisesti sitä koskevan kansalaisaloitteen ansiosta ja tiedotusvälineet tulevat seuraamaan aktiivimallin toimeenpanoa ja nostamaan sitä säännöllisesti julkiseen keskusteluun. Voi olla, että hallitus joutuu vielä nopeastikin perääntymään ja tekemään työttömille myönnytyksiä vaimentaakseen tyytymättömyyttä.

Viime viikolla Juho Saaren johtama eriarvoisuustyöryhmä esitteli raporttinsa ja ehdotuksensa perusturvan uudistamiseksi. Työryhmä esittää toimeentulon ja useiden perusturvaetuuksien yhdistämistä ja tottelemattomuudesta tulevien sanktioiden lievennystä. Ehdotukset voidaan tulkita askeleeksi kohti vastikkeetonta perustuloa.

Aiemmin Kristillisdemokraattien Asmo Maanselkä esitti oman perusteellisen raporttinsa Iso-Britannian yleistuesta (universal credit) joka muistuttaa Saaren työryhmän esitystä. Maanselkä on julkisuudessa pitänyt toimeentulotuen sanktioita liian lievinä, mikä on ehkä vähän outoa koska nykysäädösten mukaan toimeentulotukea voidaan leikata 40 % jos ihminen ei tottele viranomaisia.

Siniset ja Kokoomus kiirehtivät myös esittelemään omia uudistusmallejaan, jotka muistuttivat kovasti sekä Saaren työryhmän, että Kristillisdemokraattien esityksiä. Keskusta on luvannut pian tuoda oman esityksensä keskusteluun.

Sosiaaliturvan uudistamiselle on tarvetta useista syistä. Innokkaimpien uudistusmielisten kannattaa kuitenkin muistella SATA-komiteaa, joka kahden vuoden ajan, vuosina 2007-09 pohti sosiaaliturvan kokonaisuudistusta hyvin samankaltaisten odotusten saattelemana kuin mitä nyt on kuultu. Sosiaaliturva on tilkkutäkkimäinen, ajastaan jäljessä eikä se kannusta työntekoon.

SATA-komitean esitykset olivat hieman yllättäviä ainakin niille, jotka odottivat eriarvoisuuden vähentämistä. Työnantajien Kela-maksu poistettiin, mikä ei varsinaisesti auttanut heikossa asemassa olevia ihmisiä. Uudistus on joka vuosi säästänyt työnantajilta 700 miljoonaa euroa. Liekö esimerkki suurten yritysten vaikutusvallasta poliittisessa päätöksenteossa? Komitea myös ehdotti takuueläkettä ja etuuksien sitomista indekseihin.

SATA-komiteassa oli edustettuna samat kolme intressiryhmää, jotka edelleen hallitsevat keskustelua sosiaaliturvasta: työnantajat, työntekijät ja keskusta. Nämä intressiryhmät koostuvat poliitikoista, virkamiehistä, tutkijoista ja (etu)järjestöjen edustajista. Työntekijät puolustavat ansiosidonnaista työttömyysturvaa, keskusta puolustaa perusturvaa ja työnantajat puolustavat yritysten intressejä. Sosiaaliturvaa ei uudisteta, elleivät kaikki ryhmät koe hyötyvänsä uudistuksesta. Jokaisella ryhmällä on valtaa kaataa (tai ainakin vesittää) kokonaisuudistus – jopa oppositiosta käsin.

Keskustelu sosiaaliturvasta on tähän asti ollut hyvätasoista. On hienoa, että aktivointipolitiikasta on vihdoin ruvettu keskustelemaan asioiden oikeilla nimillä. Työttömien näkökulma on ensimmäistä kertaa esillä, kun he pääsevät kertomaan, että he kokevat sanktiot rankaisuna työttömyydestä. Tähän asti keskustelua on hallinnut työnantajien ja taloustieteilijöiden kehittämä epämääräinen retoriikka aktiivisesta ja passiivisesta sosiaaliturvasta.  

Keskustelu pitäisi samalla jatkossa nostaa periaatteellisemmalle tasolle: teknisten mallien lisäksi meidän pitäisi keskustella työttömien ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista, sekä näiden välisestä tasapainosta. Mitkä ovat oikeudet toimeentuloon? Mitä velvollisuuksia työttömällä on ja kuka on vastuussa siitä, että velvollisuudet toteutuvat myös käytännössä? Huomionarvoista on, että oikeuksia ja velvollisuuksia ei ole kirjattu selkeästi nykyiseen lainsäädäntöön, joka keskittyy järjestelmän tekniseen kuvaukseen. Perustuslaissa toki on kansalaisoikeudet ja velvollisuudet yleisellä tasolla.

Keskustelua pitäisi myös käydä tuloeroista ja niiden kaventamisesta osana taistelua eriarvoistumista vastaan. Suomessa tuloerot kasvoivat nopeasti 1990-luvulta aina vuoden 2007 finanssikriisiin saakka. Keskustelussa harvoin tunnustetaan, että useat hallitukset myötävaikuttivat poliittisilla valinnoillaan tuloerojen kasvuun. Toisin sanoen, voimme poliittisilla päätöksillä vaikuttaa tuloeroihin: miten on tulevaisuudessa? Haluammeko kasvattaa vai kaventaa tuloeroja sosiaaliturvan ja verotuksen avulla? Tähän tarvittaisiin poliittisten puolueiden linjauksia sen lisäksi, että ne esittelevät teknisiä malleja. Viime vuonna Heikki Hiilamo esitteli ansiokkaasti konkreettisia keinoja tuloerojen kaventamiseksi, vaikka esitystä seurannut julkinen keskustelu oli valitettavasti luokatonta.

Sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa pitäisi myös arvioida uudelleen riskin käsite. Tähän asti toimeentulon ja yrittämisen riskejä on hallinnoitu eri organisaatioissa. Sosiaalihallinto on hallinnoinut toimeentulon riskejä, kun taas elinkeinohallinto on hallinnut yrittämisen riskejä. Molemmat näkökulmat ovat ajankohtaisia, koska yritystukia on myös kritisoitu ja niitä halutaan karsia.

Toimeentulon ja yrittämisen riskin käsite pitäisi hahmottaa kokonaisuutena ja yksilön näkökulmasta käsin. Ihmisillä on ideoita, jos heille annetaan tilaa tuottaa niitä. Yhteiskunnallisten rakenteiden pitäisi tukea ihmisiä toteuttamaan heidän omia ideoitaan niin, etteivät toimeentulon ja yrittämisen riskit ole kohtuuttoman suuret. Yleensä ajattelemme, että markkinat palkitsevat riskin ottamisesta. Markkinat toimivat kuitenkin valtion ohjauksessa ja tätä ohjausta voi suunnitella niin että se palvelee ihmisten pyrkimyksiä toteuttaa itseään ja osallistua talouteen ja yhteiskuntaan.

Nyt kun sosiaaliturvan kokonaisuudistusta jälleen pohditaan saattaa löytyä tilaa uudenlaiselle ajattelulle joka voisi vähentää eriarvoisuutta ja luoda uskoa parempaan tulevaisuuteen ihmisille, jotka kamppailevat sosiaalisten ja henkilökohtaisten ongelmien parissa. Liian kauan keskustelua on hallinnut uusliberaali tavoite lisätä työvoiman tarjontaa heikentämällä toimeentulon edellytyksiä ja siirtämällä yrittäjäriskiä työnantajilta työntekijöille. On aika suunnitella sosiaaliturva palvelemaan ihmistä niin, ettei ihmisten tarvitse kokea palvelevansa kasvotonta byrokraattista koneisto!

]]>
3 http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253040-tulevaisuuden-sosiaaliturva#comments Aktiivimalli Eriarvoisuus Hyvinvointivaltio Sosiaaliturva Tuloerot Thu, 29 Mar 2018 10:45:28 +0000 Johannes Kananen http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253040-tulevaisuuden-sosiaaliturva
Forever young http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252961-forever-young <p>Olen aikoja sitten menettänyt toivoni suhteen, että ns. maahanmuuttokeskustelussa tapahtuisi jatain edistymistä; kysymyksiin saisi vastauksia ja vastauksiin saisi jotain perusteluja. Samat puheenparret toistuvat päivästä toiseen.</p><p>Tänään oli vuorossa Hesarin pääkirjoitus. Lainataan siitä pari lausetta: &rdquo;Sen jälkeen kun sinisistä tuli hallituspuolue perussuomalaisten tilalle, maahanmuuttajien kotouttaminen näyttää saaneen uutta puhtia.&nbsp;Hallituspuolueilla on nyt yhteneväisempi näkemys siitä, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia ja heidän kotouttamisensa on hoidettava mahdollisimman hyvin&hellip;Ilman maahanmuuttoa työikäisen väestön määrä vähenee Suomessa tulevina vuosikymmeninä niin, että nykyisenlaisten hyvinvointipalvelujen rahoitus on vaikeaa.&rdquo;</p><p>Poliittisesti korrektin kupletin juoni on lyhyesti seuraava. Suomi tarvitsee kipeästi maahanmuuttajia, mutta he eivät työllisty. Syy: kantaväestön asenteet ja kotouttamisen vähyys. Miten tämä nyt pitäisi ymmärtää?</p><p>Kirjoituksessa oli sentään yksi perustelu maahanmuutolle. Ilman maahanmuuttoa ns. hyvinvointivaltion rahoitus ei onnistu. Argumentti kai (?) menee niin, että väestön ikärakenne kehittyy &rdquo;väärään&rdquo; suuntaan. On liikaa vanhuksia ja liian vähän nuoria. Kun maahan tulee nuoria, ikärakenne oikenee ja valtion talous on pelastettu.</p><p>Miten niin oikenee? Toki maahanmuutto &rdquo;parantaa&rdquo; (valtion talouden näkökulmasta) ikärakennetta, mutta vain tilapäisesti. Ei ole olemassa ikuisesti nuoria maahanmuuttajia. Koska näin on, huoltosuhdeongelma siirtyy vain muutamalla vuosikymmenellä eteenpäin (eiväthän ns. suuret ikäluokatkaan johtaneet Suomessa pysyvään väestön kasvun kiihtymiseen). Jotta maahanmuutto johtaisi pysyvään väestörakenteen &rdquo;paranemiseen&rdquo;, pitäisi maahanmuuton kasvaa kasvamistaan (kasvua kiihtyvällä vauhdilla).</p><p>Itse asiassa maahanmuutto on hieman samanlainen ratkaisu, kun valtion velkaantuminen. Ajatellaan vaikka vaihtoehtoa, joka Jyrki Katainen 2007 heitti ilmaan: tuodaan Suomeen 1.8 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2021 mennessä. Jos he kaikki olisivat työikäisiä, voisi tämä tietenkin parantaa julkisen sektorin tilaa (vaikka viime vuosien kokemukset eivät siihen viittaakaan), mutta 30-40 vuoden kuluttua meille olisi valtava eläkeongelma tällaisen demografisen sokin seurauksena. Miten se ratkaistaisiin? Jatkamalla samaa Ponzi -peliä ikuisuuteen? Onko tämä &rdquo;se&rdquo; hallituksen &rdquo;yhtenäinen näkemys&rdquo;? Vaikea sanoa, koska argumentaatio etenee vain tasolla &rdquo;Suomi tarvitsee&hellip;..&rdquo;. &nbsp;</p><p>Jos asioita ajattelee moraalisessa mielessä, luulisi, että kaikkia sukupolvia sitoo jokinlainen oikeudenmukaisuusperiaate, joka koskee niin velkoja kuin muitakin vastuita: kaikki kantavat vastuun omista tekemisistään, eikä niitä siirretä tuleville sukupolville. Omaa elintasoa ei maksimoida lasten ja lastenlasten kustannuksella.</p><p>Jonkinlainen ristiriita sisältyy myös argumenttiin, että kotouttamista voidaan jouduttaa perheenyhdistämispolitiikalla. Voi olla, että se auttaa, mutta huoltosuhde ei tietenkään parane, jos maahanmuuttajat tuovat mukanaan kaikki omaisensa. Maahanmuuttajat &rdquo;rahoittavat hyvinvointivaltiomme&rdquo; on kirjaimellisesti otettuna aika raadollinen ohjenuora, jos sitä rupeaa pohtimaan tarkemmin.</p><p>Vaikea näistä asioista on sanoa paljoa enempää, koska mitään kunnon laskelmia ei esitetä. Tarvinnee tuskin sanoa, että mitään säädyllisiä laskelmia ei ole esitetty siitäkään, miten julkisen sektorin menot ja rahoitus pitäisi tulevaisuudessa järjestää ja miten erilaiset instrumentit (esim. eläkeiän pidentäminen, etuisuuksien pienentäminen yms.) vaikuttavat tulevaan kehitykseen. Mutta Suomessa kuin ollaan, vaihtoehtoja on aina vain yksi. Ja se ei tarvitse perusteluja.</p><p>&nbsp;</p> Olen aikoja sitten menettänyt toivoni suhteen, että ns. maahanmuuttokeskustelussa tapahtuisi jatain edistymistä; kysymyksiin saisi vastauksia ja vastauksiin saisi jotain perusteluja. Samat puheenparret toistuvat päivästä toiseen.

Tänään oli vuorossa Hesarin pääkirjoitus. Lainataan siitä pari lausetta: ”Sen jälkeen kun sinisistä tuli hallituspuolue perussuomalaisten tilalle, maahanmuuttajien kotouttaminen näyttää saaneen uutta puhtia. Hallituspuolueilla on nyt yhteneväisempi näkemys siitä, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia ja heidän kotouttamisensa on hoidettava mahdollisimman hyvin…Ilman maahanmuuttoa työikäisen väestön määrä vähenee Suomessa tulevina vuosikymmeninä niin, että nykyisenlaisten hyvinvointipalvelujen rahoitus on vaikeaa.”

Poliittisesti korrektin kupletin juoni on lyhyesti seuraava. Suomi tarvitsee kipeästi maahanmuuttajia, mutta he eivät työllisty. Syy: kantaväestön asenteet ja kotouttamisen vähyys. Miten tämä nyt pitäisi ymmärtää?

Kirjoituksessa oli sentään yksi perustelu maahanmuutolle. Ilman maahanmuuttoa ns. hyvinvointivaltion rahoitus ei onnistu. Argumentti kai (?) menee niin, että väestön ikärakenne kehittyy ”väärään” suuntaan. On liikaa vanhuksia ja liian vähän nuoria. Kun maahan tulee nuoria, ikärakenne oikenee ja valtion talous on pelastettu.

Miten niin oikenee? Toki maahanmuutto ”parantaa” (valtion talouden näkökulmasta) ikärakennetta, mutta vain tilapäisesti. Ei ole olemassa ikuisesti nuoria maahanmuuttajia. Koska näin on, huoltosuhdeongelma siirtyy vain muutamalla vuosikymmenellä eteenpäin (eiväthän ns. suuret ikäluokatkaan johtaneet Suomessa pysyvään väestön kasvun kiihtymiseen). Jotta maahanmuutto johtaisi pysyvään väestörakenteen ”paranemiseen”, pitäisi maahanmuuton kasvaa kasvamistaan (kasvua kiihtyvällä vauhdilla).

Itse asiassa maahanmuutto on hieman samanlainen ratkaisu, kun valtion velkaantuminen. Ajatellaan vaikka vaihtoehtoa, joka Jyrki Katainen 2007 heitti ilmaan: tuodaan Suomeen 1.8 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2021 mennessä. Jos he kaikki olisivat työikäisiä, voisi tämä tietenkin parantaa julkisen sektorin tilaa (vaikka viime vuosien kokemukset eivät siihen viittaakaan), mutta 30-40 vuoden kuluttua meille olisi valtava eläkeongelma tällaisen demografisen sokin seurauksena. Miten se ratkaistaisiin? Jatkamalla samaa Ponzi -peliä ikuisuuteen? Onko tämä ”se” hallituksen ”yhtenäinen näkemys”? Vaikea sanoa, koska argumentaatio etenee vain tasolla ”Suomi tarvitsee…..”.  

Jos asioita ajattelee moraalisessa mielessä, luulisi, että kaikkia sukupolvia sitoo jokinlainen oikeudenmukaisuusperiaate, joka koskee niin velkoja kuin muitakin vastuita: kaikki kantavat vastuun omista tekemisistään, eikä niitä siirretä tuleville sukupolville. Omaa elintasoa ei maksimoida lasten ja lastenlasten kustannuksella.

Jonkinlainen ristiriita sisältyy myös argumenttiin, että kotouttamista voidaan jouduttaa perheenyhdistämispolitiikalla. Voi olla, että se auttaa, mutta huoltosuhde ei tietenkään parane, jos maahanmuuttajat tuovat mukanaan kaikki omaisensa. Maahanmuuttajat ”rahoittavat hyvinvointivaltiomme” on kirjaimellisesti otettuna aika raadollinen ohjenuora, jos sitä rupeaa pohtimaan tarkemmin.

Vaikea näistä asioista on sanoa paljoa enempää, koska mitään kunnon laskelmia ei esitetä. Tarvinnee tuskin sanoa, että mitään säädyllisiä laskelmia ei ole esitetty siitäkään, miten julkisen sektorin menot ja rahoitus pitäisi tulevaisuudessa järjestää ja miten erilaiset instrumentit (esim. eläkeiän pidentäminen, etuisuuksien pienentäminen yms.) vaikuttavat tulevaan kehitykseen. Mutta Suomessa kuin ollaan, vaihtoehtoja on aina vain yksi. Ja se ei tarvitse perusteluja.

 

]]>
66 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252961-forever-young#comments Kotimaa Hyvinvointivaltio Ikääntyminen Maahanmuutto Tue, 27 Mar 2018 18:54:30 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252961-forever-young