*

Milko Aikio Oikeuden puolesta, vääryyttä vastaan

Nuoret sorron yöstä nouskaa

  • Tulokehitys ikäluokittain. Nuoret jäämässä jälkeen. Kuva: Taloussanomat.
    Tulokehitys ikäluokittain. Nuoret jäämässä jälkeen. Kuva: Taloussanomat.
  • Taantuma on iskenyt erityisesti nuoriin, ja alkanut talouskasvu auttaa heitä vähiten.
    Taantuma on iskenyt erityisesti nuoriin, ja alkanut talouskasvu auttaa heitä vähiten.

Kolmea yli 65-vuotiasta äänioikeutettua kohden on yksi ikäiseni äänestäjä. Heistäkin vain joka kymmenes on kiinnostunut politiikasta, kuten Hjallis Harkimo tarkkanäköisenä miehenä on pannut merkille. Nuoriin(kin) viitaten Hjallis toteaa Savon Sanomien blogissaan: "...systeemi on nimittäin niin hidas ja vanhanaikainen, ettei se voi mitenkään kiinnostaa."

En voisi olla enempää samaa mieltä. Ideologioiden aika on ohi. Nyt ratkaistaan yksittäisiä asiakysymyksiä ilman sitoutumista suuriin aatteisiin, jotka ovat kuuskytlukulaisille ja suurille ikäluokille niin rakkaita. Puolueet eivät ymmärrä kehitystä, vaan yrittävät koostaa yhtenäistä pakettia surkein tuloksin. Aatteen väri, punainen tai sininen tulevaisuus, on tärkeämpää kuin kansalaisten asioiden ajaminen. Siksi toimeentulostaan taisteleva pätkäduunari ei tiedä äänestäisikö maailmaa syleileviä sosialidemokraatteja vai maahanmuuttovastaisia Perussuomalaisia, joille ay-liike on mörkö ja perustulo kauhistus, joka viettelee laiskuuden ja synnin polulle, jolta vain kreationismi ja abortinvastustus voi pelastaa.

Kirjavasta puoluekentästä ainoastaan Kokoomus ja Vihreät ovat kyenneet edes jotenkin uudistumaan. Kannatusta pönkitetään lupaamalla mielikuvituksettomasti kaikille kaikkea, ennen muuta hyvää fiilistä, vaikka kukaan ei oikein tiedä mitä viheroikeisto ajaa. Hyvältä se kuitenkin kuulostaa. Onhan Petteri Orpo asiallisen ja luotettavan oloinen kaveri, eikä se Allon Toukokaan miltään junttisoinilta näytä. Pettää vaimoaan, mutta niinhän minäkin.

Viheroikeistolainen kansanrintama on niin hajuton, mauton ja väritön kuin sitä äänestävä keskinkertainen ja keski-ikäinen keskiluokkakin. Timanttinen hymy ja small talk puree rivitalon tekonahkasohvalla amerikkalaisia Netflix-sarjoja katselevaan, itseään "hyvin säilyneenä" ja "nuorekkaana" pitävään täti- ja setäihmiseen.

Viheroikeiston äänestäjä on nousukauden pumpulissa suurimman osan elämästään viettänyt, akateemisella urallaan graduvaiheeseen pysähtynyt kandidaatti tai ammattisurkeasta valmistunut tradenomi, joka lepuuttaa jalkojaan espoolaisen omistushometalon tekoparkettia peittävällä keinokuitumatolla unelmoiden porvarillisesta elämästä, jota ei koskaan tule saavuttamaan. Ajoittain tajuntaan pyrkivä aavistus elämässä epäonnistumisesta vaatii toimenpiteitä, jotka purkautuvat politiikan kautta työttömien ja muiden huono-osaisten "laiskojen" kyykytyksenä, sekä "kaljaakittaavan" opiskelijanuorison toimeentulon heikentämisenä. Myös maahanmuuttajia tarvitaan halpaduunareiksi ja suomalaisen surkeiston rasismin uhreiksi, jotta omahyväisyydestään pöhöttynyt keskiluokka voi viihtyä ja tuntea olonsa kepeäksi katsellessaan kuinka köyhälistö tappelee verissä päin Ikean itsekoottavan ruokapöydän päältä tippuvista leivänmurusista.

Toista on olla taantumassa varttunut, 10 000 euron opintovelalla siunattu vajaa kolmekymppinen pätkä- ja silppuduunari. Keski-ikäisten ja eläkeläisten hallitsemassa Suomessa hän on roskaa, jonka asiat eivät kiinnosta ketään.

Elämänsä hillotolpalle ylihintaiseen rivitaloon halvoilla viineillä humaltumaan päässyt "duunari" nauraa nollasopimusprekariaatin ja työkokeiluorjuudessa elävien ongelmille. Oma selusta on turvattu vakituisella työsopimuksella ja ay-liikkeen rautanyrkillä. Neuvoksi annetaan parhaimmillaankin, että käy koulut ja hanki pätevyys. Se tosin ei estä eläkeläistöä leikkaamasta koulutuksesta tai polkemasta nuorten työehtoja entisestään. Meillähän on jo olemassa kahden kerroksen työmarkkinat.

"Ei ole minun murheeni", kuuluu harmaantuvia rintakarvojaan kultaketjun alta esittelevän itsenimitetyn "nettomaksajan" toteamus asioistaan "vikisevälle" nuorelle aikuiselle.

On pätkäduunari sinunkin ongelmasi. Viimeistään kun jonkun pitäisi maksaa ylimitoitetut eläkkeet tai vaihtaa vanhenevan keskiluokan vaipat. Meistä fiksuimmat ovat silloin karanneet ulkomaille, jossa koulutusta ei ole saneerattu sadoilla miljoonilla ja oikeaa työtä on tarjolla oikeaa palkkaa vastaan. Jäljelle jääneet vaipanvaihtajat ovat syrjäytyneet tai hypänneet sillalta 10 vuotta kestäneen taantuman tuhottua tulevaisuudennäkymät ja mielenterveyden.

80 000 työikäistä miestä onkin yksinkertaisesti kadonnut. Osasta ei tiedetä ovatko enää elossa tai ylipäätään Suomen rajojen sisällä. Eikä tämäkään riitä kääntämään politiikan suuntaa, joka jatkuvasti siirtää valtion velkaa vanhoilta nuorille. Meidän pitäisi maksaa muiden eläkkeet ja elättää samalla omakin perhe, joka tosin monien kohdalla jää taloudellisista ja sosiaalisista syistä haaveeksi, kuten syntyvyystilastot kertovat.

"Tulos tai ulos", kuului Sipilän uhma hallitustaipaleen alussa. Hyvin näyttää onnistuneen. Ulkomaillakin huomataan maastamme tapahtuva aivovuoto. Nuoret muuttavat pois. Loput syrjäytyvät vanhempiensa nurkkiin askartelemaan hirttoköyttä. Iso osa kun on viimeisen vuosikymmenen aikana vakuuttunut siitä, ettei mikään ponnistelu ja tsemppaaminen voi auttaa rakentamaan itselleen parempaa tulevaisuutta.

Ainakaan Suomessa. Jos tänne jää, täytyy keskittyä siihen vähään mitä työmarkkinatuella elävällä työkokeiluorjalla on: tietokone, kalja ja nukkuminen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat