Milko Aikio Oikeuden puolesta, vääryyttä vastaan

Nettirasistin anatomia - murjotut miehet akkavallan Suomessa

Miesten syrjäytymisestä on alettu taas puhua ihan vakavissaan. Viime viikkoina on uutisoitu, että jopa lähes 80 000 parhaassa työiässä olevaa miestä on työn ja koulutuksen ulkopuolella - siis kotona juomassa suruunsa! Ja määrä kasvaa koko ajan.

Keitä nämä miehet ovat? He ovat pienituloisia ja matalasti koulutettuja, joilta Jungnerin kolme pointtia - digitalisaatio, robotisaatio ja globalisaatio - ovat vieneet työpaikat. Itsetunto laskee kun ei koe olevansa hyödyllinen ja parisuhde-elämä kuihtuu kun ei ole varaa tarjota treffeillä, vaikka joku nainen suostuisikin lähtemään työttömän (luuseri!)miehen kanssa kahville.

Korkeakoulutettuja menestyjänaisia ja naisvaltaisilla höpöhumanistialoilla opiskelevia, urheilullisia, työn ja luentosalin väliä polkevia cityvihreitä metroseksuaalimiehiä ei lomautetun raksaduunarin kohtalo kiinnosta. Käy koulut ja hanki pätevyys, sanovat omasta pärjäämisestään päihtyneet hyväosaiset, jotka luulevat, että Suomessa kaikki kuuluvat keskiluokkaan ja menestyminen on vain omasta viitseliäisyydestä kiinni.

Sukupuolentutkimuksen luennoilla paasataan miesvihaa, jonka rohkaisemana nätit ja viehätysvoimastaan vähän turhankin tietoiset opiskelijatytöt viisastelevat lehtien palstoilla miesten “etuoikeuksista”. Kun tulevaisuudennäkymänsä menettänyt raksaduunari tästä ärsyyntyneenä sitten perjantai-iltana avautuu Facebookissa, heti on rapujuhlilta yllätetty suomenruotsalainen naisprofessori toteamassa Helsingin Sanomissa, että kyllä on vihapuhe yleistynyt ja taas nähdään, miten valkoinen heteromies ei osaa käyttäytyä.

Seuraavalla aukeamalla pällistelee Jani Toivola kalliissa puvussa jossain kantakaupungin hipsteribaarissa kertomassa minkälaisen sorron uhri hän mukavasti ansaitsevana kansanedustajana on kun saa ikävää sähköpostipalautetta aina aika ajoin. Käännät sivua ja näet pitkän jutun maahan saapuneista irakilaispakolaisista, jotka tekevät jatkossa raksaduunarin työt pienemmällä palkalla - asia, joka on janitoivoloiden mielestä suoranainen siunaus yhteiskunnalle. Jutussa vastaanottokeskuksen vapaaehtoiset Jenna ja Julia, molemmat alle 30-vuotiaita, kehuvat eksoottisten ulkomaalaismiesten hyviä käytöstapoja, joista tylsillä suomalaisilla junttipojilla ei ole tietoakaan.

No, sellaista elämä kilpailuyhteiskunnassa on, sanoo viehättävältä tuoksuva vastavalmistunut naismaisteri. Mikseivät miehet ota itseään yksinkertaisesti niskasta kiinni ja tule itsekin yliopistoon nostamaan markkina-arvoaan, niin että ei tarvitse pelätä jäävänsä kakkoseksi kouluttamattomalle ja kielitaidottomalle maahanmuuttajalle? - tai mikseivät miehet edes puhu siivosti ja ilman rasistista kielenkäyttöä?

Siksi, että he ovat miehiä. Ei miehiä opeteta tulemaan toimeen tunteidensa kanssa. Niinä harvoina kertoina kun mies on murtunut, miestä on vedetty turpaan, hänelle on naurettu tai sitten ketään ei vain ole kiinnostanut. Mies huomaa, että paremmin pärjää kun pitää naaman pokerina ja jättää herkistelyn naisille.

Miehillä onkin mielenkiintoinen tapa artikuloida tunteensa yhteiskunnallisina väittäminä. Miehet tietävät politiikasta naisia enemmän, koska he tarvitsevat poliittista retoriikkaa verhotakseen huolensa - myös itseltään. Miehet puhuvat huomattavasti vähemmän henkilökohtaisista asioista kuin naiset. Sen sijaan maahanmuutto- ja talouspuhetta tuntuu riittävän, rikkaammat saattavat kilpakehuskella myös autojensa varustuksilla tai analysoida startup-skenen sijoitusmahdollisuuksia.

Näin miehet ylläpitävät käsitteellistä seinää suhteessa tunteisiinsa kätkeäkseen ne ennen kaikkea itseltään, mutta usein onnistuneesti myös muilta. Mies ei osaa olla heikko, eikä oikein rakastaakaan, koska kukaan ei ole sellaista hänelle opettanut. Mies on tottunut puremaan tiukan paikan tullen hammasta, eikä osaa nähdä omia heikkouksiaan. Teräsmiesfantasiaan kasvanut mies ei siksi pyydä apua, vaan räyhää, koska silloin hänelle ei naureta; ei lainkaan, vaan kerrankin otetaan vakavasti.

Naisten ja miesten koulutuserot ovat kääntyneet määrätietoisen feministisen tasa-arvopolitiikan tuloksena miesten tappioksi ja taistelu naisen eurosta on tasannut mies- ja naisvaltaisten alojen palkkaeroja. Yhä useammat naiset ovat suunnanneet katseensa pois perinteisistä työläismiehistä kohti akateemista maailmaa, ulkomaita ja sen sellaista - sinkkunakin on mukavampaa kuin jonkun kaljamahan kotiorjana. Kaupungistumisen vauhdittamana meille on muodostunut ennätysalhaisesta syntyvyydestä kärsivä sinkku-Suomi ja sukupuolten maailmat ovat eriytyneet. Miehet syrjäytyvät ja naiset ovat liian koulutettuja löytääkseen miehen, jonka kanssa käydä älyllisesti tasavertaisia keskusteluja.

Miehille, jotka ovat muutenkin jääneet jalkoihin työmarkkinoilla, tällä on erityinen seuraus. Heidän ei ole mahdollista hankkia sellaista pitkää parisuhdetta, jossa he voisivat oppia mitä tunteet ovat ja kuinka niihin kannattaa asennoitua. Pahimmillaan ainoa nainen, joka on koskaan sanonut heistä jotain hyvää, on heidän oma äitinsä, eikä hänelläkään ollut tarjota kehuja montaa kertaa. Muiden miesten kesken ei mitään terapiatuokioita varsinkaan vedetä, ellei halua menettää kasvojaan, joten naisten parempien ihmissuhdetaitojen hyvä vaikutus ei pääse tarttumaan syrjäytyneisiin miehiin, vaan heidän ainoa keinonsa sietää maailmantuskaa on juoda kaljaa. Sinkku-Suomi onkin tuottanut omituisen sukupolven narsistisia naisia ja tunnevammaisia miehiä.

Kaiken tämän seurauksena matalasti koulutetuille ja toimeentulovaikeuksiin joutuneille valkoisille heteromiehille, joilla on puutteellinen metakognitio ja huonot vuorovaikutustaidot, on syntynyt vaikutelma, että yhteiskunta on hylännyt heidät, ehkä jopa kääntynyt suoranaisesti heitä vastaan. Eikä tämä kokemus tule ilmaistuksi tavalla, johon koulutettu ja kansainvälinen menestyjien joukko on tottunut.

Se, että hyväosainen, ulkonäöstään huolehtiva liberaali eliitti on kerta toisensa jälkeen yllättynyt Brexiteistä ja Trumpeista kertoo miten erilleen maailmat ovat ajautuneet pärjäävän, naisvaltaistuvan maisteriston ja sinnittelevän miesvoittoisen surkeiston välillä. Liberaali eliitti ajattelee asioita yksilön, yleensä itsensä, näkökulmasta, eikä voi ymmärtää, että toisille rakenteet ovat turvaa, eivätkä sortoa ja rajoitetta. Heille maahanmuutto ei ole suuri mahdollisuus ja oppimiskokemus, vaan yksi huoli lisää muiden päälle.

Suvaitsevaisen ja heikolla kieliopilla törkeyksiä huutelevan nettirasistin erottaa tyypillisesti se, että erotuksena jälkimmäisestä, ensimmäisellä on vakituinen parisuhde, työ, korkeakoulututkinto ja ystäviä - tai vähintään realistiset mahdollisuudet saavuttaa nämä kaikki lähitulevaisuudessa. Suvaitsevaisella on unelma. Suunnattoman moni ikäiseni mies ei kysyttäessä pysty kertomaan unelmistaan - miksi tavoitella jotain, mikä on saavuttamattomissa? Eivät he näe itseään tulevana työnjohtajana, aviomiehenä, saati isänä. Päinvastoin näiden asioiden merkitystä vähätellään, ja yritetään tällä tavalla edes jotenkin lievittää synkkää kuvaa ikisinkkuudesta ja paikallaan pysyvästä työurasta kaupan kassana. Toivo tuottaa suvaitsevaisuutta, epätoivo suvaitsemattomuutta.

Liberaalin eliitin ikäväksi Suomessa on aika paljon syrjäytettyjä duunarimiehiä ja kortistoon valmistuneita ammattikoululaisia, joiden elämää tasa-arvoisen avioliittolain kaltaiset suuresti juhlitut uudistukset eivät paranna. Olemattomien tulevaisuudennäkymien keskellä elävä heteromies katkeroituu entisestään, kun jälleen puhutaan niistä kallissa puvuissa keikistelevistä janitoivoloista. Nettiä sensuroivat poliisin vihapuheiskujoukot eivät tilannetta paranna, sillä tyytymättömiä, pettyneitä ja vailla tulevaisuudenuskoa olevia on niin paljon, että heidän nettikirjoitteluaan ei vaienneta vaikka kaikki Suomen poliisit alkaisivat täysipäiväisesti kyttäämään nettirasisteja.

Jos tilanteeseen halutaan etsiä ratkaisua, kelkasta pudonneiden miesten näkymiä olisi kohennettava. Valkoisen heteromiehen hyvinvointiin on feministien ikäväksi välttämätöntä ainakin jossain määrin panostaa, jos yhteiskuntarauhan halutaan pitkällä tähtäimellä säilyvän, ja samalla estää Teuvo Hakkaraisen tai muun viiteryhmänsä edustajan nouseminen uudeksi valtakunnanjohtajaksi. Trump osoitti, että kaikki on mahdollista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Huh huh Milko, saatat joutua Suomen Janukseksi, Unionin baskisosialisti pomppasi kuin vieterinukke puolalaista Janusta "harjaamaan" muun salin nieleskellessä kuulemaansa. Käy miten käy, toivon ainakin energiateollisuuden atomivoimaloineen ja puolustusvoimien hallinnon entisissä, turvallisissa "hanskoissa" Maslovin tarvehierarkiaa ajatellen. Tulkoon sitten muille aloille valkeus vaikkapa kiintiöiden myötä.

Käyttäjän milkoaikio kuva
Milko Aikio

Niin, ja en yritä väittää, etteikö kritiikki voisi pitää paikkansa siitä huolimatta, että se on saanut alunperin kimmokkeensa tunteesta.

Jaakko Häkkinen

"Toivo tuottaa suvaitsevaisuutta, epätoivo suvaitsemattomuutta."

Tämä on erittäin tärkeä oivallus.

Toimituksen poiminnat