Änkyräoikeiston sinivalkoinen kupla

Änkyräoikeistolaista ei ole vaikea tunnistaa. Kapean sanavaraston käytetyimmät termit ovat nettomaksaja, mamu, yksilön vastuu ja verohelvetti. Itseään änkyräoikeistolainen kuvailee sellaisilla vaatimattomilla adjektiiveilla kuten ahkera, rehellinen ja vastuuntuntoinen. Muissa hän näkee enimmäkseen laiskuutta ja epärehellisyyttä. Änkyrän poliittinen ideologia on yksinkertainen ja mutkaton: parannetaan maailmaa tekemällä kaikista yhtä erinomaisia kuin minä olen.

Moraali on änkyräoikeistolaiselle tärkeää. Oikeudenmukaisuuden hän käsittää tosin siten, että rikkaiden kuuluisi olla vieläkin rikkaampia ja köyhien entistäkin köyhempiä. Köyhän leipä kun on aina viekkaudella ansaittu, mutta rikas on kaikessa toiminnassaan rehti kunnon kansalainen. Änkyrä parantaisikin asioita siten, että rikkaat vapautettaisiin kokonaan veroista, samalla kun köyhät laitettaisiin Sebastian Tynkkysen visioimille metsäleireille opettelemaan työmoraalia yhdessä turvapaikanhakijoiden kanssa.

Maamme pääministeri on lestadiolainen miljonääri ja hallituksen toiseksi suurin puolue on tunnettu maaham muutto kriittisistä provokaatioistaan, mutta änkyräoikeiston mielestä Suomi on edelleen punavihreän Illuminatin eli myyttisen Vihervasemmiston reptiliaaniliskojen hallitsema. Änkyrälle hallituskokoonpano ei merkitse mitään, jos joku punavihreä marginaalitoimittaja saa joskus kolme kappaletta palstatilaa Helsingin Sanomissa. Usein tuntuu, että änkyrän käsitys yhteiskunnasta on sellainen, jossa Helsingin Sanomien toimitus säätää lait ja päättää kuinka monta irakilaispakolaista Suomeen otetaan.

Änkyräoikeiston hiekkalaatikolla naureskellaan punavihreiden ”kuplautumiselle” vailla minkäänlaista itsekritiikkiä. Oma yksiöiden vastuita kantava lammaslauma on itsenäisten ja valveutuneiden ihmisten toisistaan riippumaton joukko, jossa Trumpin ”vaihtoehtoiset faktat” otetaan ilolla vastaan - eihän noihin punavihreän kuplan toimittajaliskoihin ole luottamista. Jos joku kyseenalaistaa änkyrän ”faktat”, hän on punavihreä mädättäjä ja kaappikommunisti.

Pakolaiskriisi avasi jonkinlaisen Pandoran lippaan, jonka jälkeen talouskasvun nimessä tapahtuvasta häikäilemättömästä oman edun tavoittelusta on tullut maaham muutto kriittisten ”kansallismielisten” parissa ääneen lausuttu hyve. Heikot jääkööt jalkoihin, kuka heitä kaipaa.

Vaikka änkyräoikeisto on pakolaiskriisin myötä saanut tilaisuuden näyttäytyä isänmaallisena toimijana, joka ajattelee aina suomalaisen parasta, on hyvä muistaa, että heidän isänmaallisuudessaan ei ole tilaa köyhille, sairaille tai ylipäätään kenellekään, joka ei ole heidän kaltaisensa. Toisin sanoen erinomainen, moraalinen, ahkera, tunnollinen, rehellinen, vastuuntuntoinen ja älykäs ihminen - vähän kuin se Amerikan Trump, joka laittaa vihdoin loisijat kuriin, niin rikkaat saavat ottaa sen mikä heille kuuluu.

Suomessa olisikin nyt tilaa vastuullisesti isänmaalliselle politiikalle. Ihmiset tarvitsevat vaihtoehdon, jossa heikoista huolehtiminen ei tarkoita sinisilmäistä maahanmuuttopolitiikkaa ja avoimia rajoja, mutta jossa hallittu maahanmuuttopolitiikka ei merkitse samalla estotonta lupaa köyhien kyykyttämiselle. Erityisesti sosiaalisessa mediassa poliittinen keskustelu on jäänyt maahanmuuttokysymyksen vangiksi. Kaikki määräytyy sen mukaan, oletko suvakki vai rasisti. Meidän on uskallettava puhua myös muusta.