Milko Aikio Oikeuden puolesta, vääryyttä vastaan

Käänteistä rasismia on olemassa

Anna Pöysä kirjoittaa Imagen blogissaan niin sanotusta käänteisestä rasismista, eli valkoihoisiin kohdistuvasta syrjinnästä. Pöysän väite on, ettei alistettu ryhmä voi kohdistaa syrjintää vallassa olevaa ryhmää (valkoisia) kohtaan. Pöysä päättää bloginsa toteamukseen: ”Niinpä: käänteinen sorto ei ole mahdollista.”

Koska rodullistamisesta ja käänteisestä rasismista puhutaan melkoisesti etenkin akateemisissa ja vasemmistolaisissa piireissä, uhraan hieman aikaa osoittaakseni tässä lähestymistavassa olevia ilmeisiä puutteita.

Ensinnäkin on määriteltävä, mitä tarkoitamme syrjinnällä ja vallalla. Määrittelen tässä kirjoituksessa syrjinnän poissulkemiseksi, ryhmän jäsenyyden epäämiseksi.

Niin ”valkoiset” kuin ”mustat” voivat sulkea toisiaan pois omista rodullisista ryhmistään. Onkin mielenkiintoista, miten Pöysä puhuu ”rodullistetuista roduista” ei-valkoisten kohdalla, mutta rodullistaa kaikki valkonaamat surutta saman ryhmän edustajiksi. Näin häivytetään se tosiasia, että myös valkoiset jakaantuvat omiin sisäisiin ryhmiinsä; enemmän ja vähemmän valtaa käyttäviin. ”Valkoisista” puhuminen onkin tarkoitushakuinen näkökulma.

Entä mitä on valta?

Valta on kykyä vaikuttaa toisen toimintaan. Valta on sellaisten voimavarojen keskittynyttä hallintaa, joista muut ovat riippuvaisia. Valtaa on tarkasteltava tilannesidonnaisena käsitteenä. Jollain voi esimerkiksi olla paljon valtaa työpaikallaan, mutta vähän valtaa kodin ja perheen parissa, ja päinvastoin.

Usein sukupuolentutkimuksessa (ent. naistutkimus) keskitytään vallan taloudelliseen muotoon. Aviomiehellä voi suurempien tulojen (siis rahan keskittyneenä hallintana) olla taloudellista valtaa vaimoonsa. Tämä on kuitenkin vain yksi vallan muoto. Vaimo sen sijaan usein toimii välittäjänä aviomiehen ja lasten, muiden perheenjäsenten sekä ystäväpiirin välillä. Vaimolla on siis ihmissuhteisiin liittyvää valtaa, eli ihmissuhteiden hallinta on keskittynyt toiselle aviopuolisolle.

Oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon näkökulmasta olennaista on erilaatuisten vallan muotojen yhteismitallisuus; siis ovatko esimerkiksi taloudellinen ja ihmissuhteisiin liittyvä valta vastavuoroisia, vai pystyykö jompi kumpi hallitsemaan toista suhteellisesti enemmän.

Vallan monimuotoisuuden ohittaminen onkin vakava puute yhteiskuntatieteissä. Naistyypillisiä vallan muotoja on Suomessa tutkinut pitkälti vain sosiologi Henry Laasanen, keskittyen etenkin naisten seksuaaliseen valtaan. Miestyypillisistä vallan muodoista sen sijaan löytyy tutkimusta hyllymetreittäin ja lisää tuotetaan kiihtyvällä tahdilla.

Olisi myös syytä pohtia, millaisia vallan muotoja sosioekonomisessa hierarkiassa korkeammalla olevat ”rodullistetut rodut” (ei-valkoiset) kohdistavat hierarkiassa alempana oleviin ”valkoisiin.” On joka tapauksessa kyseenalaista, onko ihonväri ylipäätään mielekäs tapa lähestyä valtasuhteita, vai ovatko esimerkiksi taloudelliset tai poliittiset roudusta riippumattomat vallan keskittymät olennaisempia yhteiskuntaa ohjaavia voimia.

Niinpä: käänteinen sorto on mahdollista.
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Juhani Nurminen

Otsikon perusteella lähdin olettamaan, että tarkoitat positiivista erityiskohtelua. Ei tuo sitten ihan niin ollutkaan. Ei pitäisi olettaa.

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Tämäkin on todella outo aihe. Eihän eri ryhmien määrä- ja valtasuhteilla ole merkitystä. Rasismi on aina rasismia, oli syrjinnän kohde ja syrjijä kuka tahansa.

Näin yksinkertainen asia ei vääntämällä muuksi muutu.

Risto Laine

Onhan tuota olemassa ja nyt ei ole kyse taloudesta tai vallasta, vaan rodusta ja geeneistä. Eräät kiihko monikulttuurikannatajat ovat avoimesti sanoneet että tarvitsemme rotujen sekoittamista, koska meidän geenimme on niin huonoa että tarvitsemme maahanmuuttajilta uutta geenistöä. Heille tämä maailma on iso Kennel ja rodunjalostamo.

Seppo Hildén

Heh, lähtökohtaisesti jos kirjoitus on Imagesta, ja kirjoittaja vielä naispuolinen, niin miespuolinen lukija syyttäköön itseään jos ottaa lukemansa totuutena.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Rasismi ei sinällään ole Suomessa rikos. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan sen sijaan on. Siinäkään ei sinällään puututa siihen, mihin ihmisryhmään kiihottaminen kohdistuu.

Oleellista on, onko rasismi tai kansankiihotus merkittävää. Vallattoman vähemmistön kiihottamisella ei ole merkitystä, koska vallattomilla ei määritelmänsä mukaisesti ole valtaa tehdä valtaväestölle mitään kovin merkittävää. Korkeintaan voivat soittaa suutaan ja rähinöidä.

Sen sijaan olemme historiassa useaan otteeseen nähneet, mihin valtaväestö kykenee tultuaan kiihotetuksi. Se ei ole rajoittunut vain suunsoittoon tai rähinöintiin vaan vähemmistöjä on suoranaisesti tuhottu.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Se, kuka on enemmistö tai vähemmistö riippuu viitekehyksestä. Siten myös merkittävyys vaihtelee.

"Merkittävän" tulkinta taas on sangen mielenkiintoinen. Merkittävää kenen kannalta? Mikä on merkittävää? Montako sataa tai tuhatta ihmistä saa kiihotettuna tappaa, ennen kuin merkittävän kynnys ylittyy?

Se on mukava tietää, että oikeuslaitoksen näkökulmasta on lähes suojaton vainolta ihan vaan siksi, ettei ole tilastollisesti merkittävä.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Ainakin Irakissa vallassa oli vähemmistö (sunni-muslimit), ja varmaan jossain muissakin maissa näin on/on ollut?

Niko Sillanpää

Stereotyyppistä, kulahtanutta viiteryhmänsä puhuntaa tuo Anna Pöysän bloggaus. Hänen edustamalleen marginaalille rasismi tarkoittaa mitä tahansa intressipolitiikkaa, jossa hyötyjänä on tavalla tai toisella jokin (pääosin) valkoisista koostuva taho, tai valkoisten identiteettipolitiikkaa* tai vaihtoehtoisesti "rodullistettujen" intressi- tai identiteettipolitiikkaa vastaan toimiminen.

Eli ei varsinaisesti mitään tekemistä sen kanssa, mitä rasismilla alun perin tai yleensä tarkoitetaan.

Tämä lähtökohta on toki laajasti omaksuttu yliopistoissa 60-luvun jälkeen syntyneillä, "studies"-päätteisillä aloilla, jotka muutoinkin politisoituneina ja puhtaasti epätieteellisinä pitäisi häätää pikimmiten pois yliopistoilta ja kampuksilta.

Taustalla on postmodernin kriittinen valta- ja valtasuhdediskurssi sekä uusvasemmistolainen idiotia nimeltä lopputulosten tasa-arvo.

*) Tuossa katsannossa valkoisuus on, kuten Pöysän käsittelystäkin tulee selväksi, eräänlainen sortajan epäidentiteetti, minkö vuoksi on kyseenalaista, voiko valkoista identiteettipolitiikkaa ylipätään olla olemassa, eli onko se vain sortoa.

Käyttäjän jounijuntumaa kuva
Jouni Juntumaa

Käsitteitä voi ja saa käyttää haluamallaan tavalla, kunhan määrittelee, mitä niillä tarkoittaa. Jos kuitenkin käyttää käsitettä poikkeavalla tavalla, väärinymmärryksen riski kasvaa, ja kritiikkikin voi olla kovaa.

Pöysäkin näyttää käyttävän käsitettä "rasismi" tavalla, joka ei vastaa ainakaan minun ymmärrystäni. Tulee mieleen toinen käsite "fasismi" jota käytetään paitsi historiallisena tai yhteiskunta-analyysin terminä myös poliittisena leimana. Jälkimmäisessä tapahtuksessa sekä "rasismi" että "fasismi" varataan vain yhden erityistapauksen ideologisesti tarkoituksenmukaiseen käsittelyyn.

Käsittääkseni "rasismi" on asenteita, tekoja ja yhteiskunnallisia rakenteita, joilla etnisyyden takia vähätellään, syrjitään tai alistetaan toista ihmistä tai ryhmää. Se on historiassa saanut monenlaisia muotoja, joista valkoiset-mustat -asetelma on vain yksi.

Rakenteellinen rasismi voi antaa syrjivän ryhmän jäsenille puhtaan omantunnon, jos heidän ei tarvitse henkilökohtaisesti osallistua mihinkään ikävään. Lisäksi "rakenne" antaa oikeutuksen syrjinnälle, joka näyttää kaikille osapuolille vääjäämättömältä ja luonnolliselta. Esimerkiksi Intian kastilaitos on tuhansia vuosia jatkunut rakenne, jolle yksilöt eivät tunnu mahtavan paljon mitään. Se ei myöskään huoleta tarpeeksi monia, jotta siitä päästäisiin eroon.

Mitä sitten "käänteinen rasismi" voisi olla? Mielekäs tulkinta olisi, että jokin yksilö tai ryhmä kohotetaan erityisasemaan etnisyyden takia. Vaikka se ei olekaan kohteelle yhtä tuhoisaa kuin suora rasismi, haitallista sekin on. (Positiivista diskriminaatiota kyllä tarvitaan.)

Käsitteiden ei tarvitse olla ns. kaupunkilaisjärjen mukaisia, koska se on usein väärässä. Mutta käsitteet pitäisi perustella järkeenkäyvästi. Sitä Anna Pöysä ei tee.

Toimituksen poiminnat