*

Milko Aikio Oikeuden puolesta, vääryyttä vastaan

On aika nostaa kissa pöydälle

1960-luvun vasemmistoradikalismi synnytti itsekkään sukupolven, kuuskytlukulaiset. He kielsivät perinteet, eivätkä olleet sen kiinnostuneenpia tulevaisuudesta. Heille oli ja on läsnä vain oma ajankohtainen etu. Kannabiksen polttelu ja hippibileet on nykyään mun palkka ja eläkkeet. Niistä ei jousteta euroakaan.

Kuuskytlukulaisten perintö näkyy nykyisessä perhepolitiikassa, joka tukee naisten työuria. Se on kestämätöntä politiikkaa. Lapset ovat yhteiskunnan ainoa oikeutus ja tulevaisuus. Emme elä vanhempiamme, vaan lapsiamme varten. Ajatus, joka ei ole enää lainkaan itsestäänselvä.

Vanhusten asiat eivät ole merkityksettömiä. Mutta eläkkeet, vanhustenhoito ja naisten työurat ovat saaneet kohtuuttoman painotuksen politiikassa.

Eikä suunta ole kääntymässä. Suomen väestö ikääntyy.

Kuuskytlukulaisten ja suurten ikäluokkien lyhyen tähtäimen edut ovat alkaneet vallata yhä suuremman osan politiikan agendasta, mikä näkyi erittäin vaikeiksi kehittyneissä yhteiskunta- ja kilpailukykysopimusneuvotteluissa. Nuorille he sanovat: ota lainaa ja tee enemmän töitä - minä olen eläkkeeni ansainnut, vaikka ne maksatetaankin teillä.

En edes sano tätä siksi, että olisin huolissani omasta tulevaisuudestani. Mutta olen hämmästynyt, miten kukaan ei ole kiinnostunut itseäni seuraavan sukupolven tulevaisuudesta. Vai eikö sellaiseen enää uskota?

Suomalaisen naisen keskimääräinen lapsiluku romahti 1960-luvulla hormonaalisen ehkäisyn myötä - joka nyt halutaan kuntalaisaloitteella ilmaiseksi kaikille nuorille naisille. Suomalaisen naisen keksimääräinen lapsiluku on siitä lähtien vaihdellut välillä 1,6 - 1,7. Siis 1,65 lasta jokaista kahta (2) aikuista kohden. Se on merkki kuolemasta.

Useimmat naiset haluaisivat itsekin lapsia, mutta yhteiskunta sulloo heidät uraputkeen, josta on toivoa päästä pois vasta hieman alle kolmekymmenvuotiaana - siis biologisen lisääntymiskyvyn ylärajalla. On feminismiä ja sosiaalista konstruktiota, mutta tosiasia on, että vain naiset pystyvät synnyttämään, ja jonkun on hoidettavakin lapsia, niitä kuuluisia tulevia sukupolvia. Lyhytnäköisyys on vallannut ajattelun. Mistä lähien naisten korkeakoulutus on ollut tärkeämpää kuin perheen perustaminen?

Meidän on tehtävä lähitulevaisuudessa politiikassa vaikeita arvovalintoja. Valitsemmeko helpon tien ja uimme muiden mukana, naisten työuria ja lapsettomuutta liputtaen? Vai tuemmeko mieluummin kotiin jäämistä ja miesten pärjäämistä työelämässä?

Se ei tarkoita, että naisilta pitäisi sulkea ovet uran tekemiseltä, jos he niin haluavat. Mutta en jaksa uskoa, että kovin moni haluaa. Moni ei vain uskalla sanoa, että nauttisi kotiäidin roolista. Sehän on niin vanhanaikaistakin.

Vanhanaikaisena - jopa vastuuttomana - pidetään tänä päivänä myös lasten hankkimista nuorella iällä. Kun on ”koulutkin kesken.”

Lapsia ei valitettavasti voi hankkia kuin nuorella iällä. Ja ilman nuoria ei ole myöskään vanhoja.

Onkin aika kysyä, kuka maksaa meidän eläkkeemme? Vai olemmeko viimeinen suomalaissukupolvi, joka aiotaan korvata maahanmuuttajilla?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän OlliNurmi kuva
Olli Nurmi

Nojaako koko tekstisi kenties sille olettamalle, että naiset oikeasti tahtoisivat jäädä kotiin tekemään niitä lapsia (ja esität sen vieläpä siinä muodossa, jossa on vivahde siitä, että se jopa olisi heidän velvollisuutensa), mutta sen sijaan nykyinen asenneilmapiiri jollakin tasolla pakottaa heidät työelämään?

Lisäksi miten maahanmuuttajat liittyvät suomalaisnaisten haluttomuuteen tehdä kotia? Onko ongelmasi siis se, että syntyvyys on alhaalla vai se, että muualta tulevien etnisten vähemmistöjen koko kasvaa?

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Jos joku aikakausi ja ihmisryhmä,niin 60- luvulla alkanut liike rauhan,ihmisoikeuksien ja demokratian syventämiseksi ,on ollut epäitsekäs .
Silloin kiisteltiin juuri muuten tästä :

Porvarilliseen urapyrkyryyteen ja omaan perheeseen keskittyminen ,ahneus ja itsekkyys vastaan
epäitsekkyys , yhteinen hyvä, solidaarisuus ja tulevaisuuden huomioon ottaminen.

Kyllä hippiliike oli Suomessa hyvin mariginaalinen - eikä sekään ollut itsekäs,vaan keskittyi nimenomaan " rauhan ja rakkauden sanomaan".
Hipeillä oli muuten aika paljon myös lapsia.
Niistä tuli sitten aikanaan juppeja...

Käyttäjän ToukoKivi1 kuva
Touko Kivi

"60- luvulla alkanut liike rauhan,ihmisoikeuksien ja demokratian syventämiseksi ,on ollut epäitsekäs ."
Nojaa, mielipidekysymyksiä. Itse sanoisin historiankirjoja pläränneena ja eri aikakauden arvomaailmojen _pitkän aikavälin_ seurauksia pohtineena, että se oli naiivi, infantiili ja narsistinen. Isäkapinaa puhtaimmillaan, haistateltiin vanhemmille ikäpolville ja haluttiin ärsyttää näitä repimällä kaikki rakenteet rikki pohtimatta oman ajattelutavan pitkän aikavälin seurauksia.

Käyttäjän ToukoKivi1 kuva
Touko Kivi

Olipas hyvä kirjoitus, Aikio hyvä. Kiitos.

Toimituksen poiminnat