*

Milko Aikio Oikeuden puolesta, vääryyttä vastaan

Ihmiset sivuuttavat kaikkein ilmeisimmän

  • Kuvassa monikansallisen yhtiön toimitusjohtaja. Vai onko sittenkään? (Kuva: Aamulehti)
    Kuvassa monikansallisen yhtiön toimitusjohtaja. Vai onko sittenkään? (Kuva: Aamulehti)

Minulle naisessa tärkeintä on persoonallisuus.

Niin varmaan.

Kaikki tietävät, varsinkin rumat itse, ettei rumien persoonallisuudesta ole kiinnostunut kukaan. Kun joku korostaa persoonallisuuden merkitystä kumppanissa, hän tarkoittaa, että haluaa kauniin naisen joka ei ole sekopää. Miellytttävä ulkonäkö ikään kuin sisältyy jo valmiiksi oletukseen kumppanin ominaisuuksista. Uskon sen olevan näin myös naisilla.

Kaikkialla puhutaan kilpailukyvystä. Tai markkina-arvosta. Sosiologi Henry Laasanen on tehnyt tunnetuksi markkina-ajattelun sovelluksia parisuhderintamalla. Laasasen niskaan on satanut paljon lokaa, mutta yksi heikko kohta hänen ajattelussaan on. Haluavatko miehet enemmän seksiä kuin naiset?

Markkina-arvoteoriaksi kutsutun ajattelun perusoletus on, että miehet haluavat biologisten viettiensä yllyttämänä enemmän seksiä (seksi = yhdyntöjen määrä), ja siksi naisiin kohdistuu suurempi seksuaalinen kysyntä kuin miehiin. Naiset haluavat vähemmän seksiä, ja siksi osa miehistä jää markkinoiden ulkopuolelle nuolemaan näppejään. Tämä taas johtaa yksinäisyyteen ja syrjäytymiseen.

Olipa väite miesten suuremmista seksuaalisista haluista loppupeleissä totta tai ei, markkinoilla kuhisee ja osa tippuu jo paritanssien ensimmäisellä kierroksella. Oman kokemukseni mukaan kyse on välttämättömien taitojen puutteessa. Koulun terveystiedon tunneilla esitellään kondomeja, mutta ei kerrota mitä pitäisi tehdä päästäkseen käyttämään sellaista. Opetus on anatomista.

Kaikki eivät kasva tylsässä keskiluokkaisessa kodissa, jossa isä kertoo pojilleen kukkasista ja mehiläisistä, ja kuinka paras lintu rengastetaan. Moni kasvaa, jos ei alkoholisoituneessa, niin henkisesti köyhässä kodissa, jossa ei lueta kirjoja tai seurata uutisia, vaan keskitytään arjen rutiineihin.

Sosiaaliset taidot, joita tarvitaan niin pariutumisessa kuin työpaikan saamisessa jäävät kehittymättä. Näiden perheiden lapsista tulee niitä yksinäisiä huppupäisiä risupartoja, jotka hakevat pää kumarassa pari kertaa viikossa lähimarketista kolme pussia sipsejä ja säästöpakkauksen Coca-Colaa.

Mutta ovatko he parempia?

Ovatko koettelemukset jalostaneet heidän moraaliaan?

Onko heille persoonallisuus tärkeämpää kuin ulkonäkö?

Parempi olisi kysyä, saavatko he ajatella, saavatko he unelmoida, että heilläkin voisi joskus olla mahdollisuus rakastaa ihmistä, joka ei näytä luolamieheltä?

Olen usein ollut tilanteessa, jossa viehättävästi pukeutunut naaras on paheksunut ”ällöttävää”, ”rumaa” tai ”likaista” miestä, joka on saattanut ohimennen vilkaista naaraan takamuksen muotoa. Kaljamaha ei saa tuijottaa suomenruotsalaisen mallin kaula-aukkoa; se on esillä aivan toisenlaisia miehiä varten. Epäsiisti ulkoasu yhdistetään huonoon persoonallisuuteen, joka arkikokemuksen valossa monesti pitääkin paikkansa. 

Tästä päästään asian ytimeen: ulkonäkö on persoonallisuutta.

Kuinka kukaan voisi väittää muuta?

Aivan kuten eleet, ilmeet ja puhetyyli, myös pukeutuminen on persoonallisuuden ilmenemismuoto. Moni, etenkin mies, ei tätä tunnu tajuavan. Suomalaiset kasvatetaan tasa-arvoiseen, sosiaalidemokraattiseen kuplaan, jossa vaatteet eivät ole aatteet, sisäinen kauneus on tärkeintä ja toisten ulkonäköä ei saa arvostella. Mutta kun katson ympärilleni, menestyneet ihmiset näyttävät menestyneiltä.

Onko se menestyksen syy vai seuraus?

Totta kai epäsiisteys kertoo siitä, että nyt ei olla ainakaan työhaastatteluun menossa. Totta kai tissit puolipaljaana kulkeminen kertoo, että etsii parittelukumppania tai vähintäänkiin nauttii imartelusta ja ihailevista katseista. Totta kai siisti puku ja solmio kertoo itsearvostuksesta ja vallan tunteesta. Vaatteet eivät tee miestä, vaan mies tekee vaatteet.

Pukeutuminen on ehokas tapa välittää informaatiota itsestään. Näin voi välttää turhat kohtaamiset, väärinymmärrykset ja törmää todennäköisemmin niihin ihmisiin, joihin haluaakin törmätä. Samalla pystyy ilman sanoja, vain muutamissa sekunneissa, kertomaan itsestään paljon - ja juuri sen mitä haluaa.

Jos palataan pariutumismarkkinoiden ulkopuolelle jääneisiin miehiin, tuntuisi helpolta sanoa, että laita geeliä tukkaan ja pinkki kauluspaita päälle. Miksi he eivät tee niin? Se ei ole osa heidän persoonallisuuttaan ja identiteettiään. Kun näitä kumarassa laahustavia hylkiöitä katsoo, on selvää, että pukeutumisen ohella heidän persoonallisuutensa kehitys on jäänyt yläkoulun tasolle. Ensin pitäisi löytää itsevarmuus, jotta voisi pukeutua sen mukaisesti. Muuten tilanne on kaikkien kannalta kiusallinen.

Syrjäytynyt pelkääkin eniten arvostelua. ”Yritätkö sä esittää jotain noilla vaatteilla?” on pelätty kommentti, joka alleviivaa sitä, että vaatteet eivät ole vain jotain mitkä vedetään päälle, vaan jotain mitkä ansaitaan. Siksi narkomaani huutaa ja sählää lähikaupassa, ja suostuu käyttämään vain likaisia verkkapukuja. Eipähän jää epäselväksi kenestä on kyse; eikä tarvitse kestää paljastumisen aiheuttamaa nöyryytystä.

Nykyään nuoret naiset lisäävät some-profiileihinsa jos ei sensuelleja, niin ainakin vihjailevia kuvia. Joka tapauksessa sellaisia, mitkä eivät olisi olleet soveliaita kenellekään itseään kunnioittavalle naiselle vielä 60 vuotta sitten.

Vihaan keittiöpsykologiaa; yleisesti hyväksytyn arkiteorian mukaan huono itsetunto saa ihmiset keräämään huomiota tissitykkäyksillä. Asia on juuri päinvastoin. Tissikuvia lisäävät ne, jotka näyttävät oikeasti hyvältä. He päivittävät paljon ja useasti, ja saavat tykkäysten ja kommenttien kautta imartelua, jolle me kaikki olemme kovin persoja.

Kun selaa Facebookia, käy nopeasti selväksi, että mitä lihavammasta tai rumemmasta henkilöstä on kyse, sitä vähemmän hän on lisännyt kuvia itsestään. Kaikkein rumimmat laittavat profiilikuvakseen kissan. Sen sijaan jos kulahtanut bubiruusu alkaa käymään salilla ja pääsee eroon suurimmista jenkkakahvoista, kuvia alkaa ilmestyä kiihtyvään tahtiin.

Minua ärsyttää kun ihmiset yrittävät sivuuttaa kaikkein ilmeisimmän. Kuten sen, että setelitukku ja iPhone kädessä rajalla turvapaikkaa anova 17-vuotias 20-vuotias ei ole sotaa pakeneva sotalapsi. Tai sitä, että miehet ja naiset ovat erilaisia, ja hakeutuvat siksi - omasta tahdostaan - eri aloille. Tai sitä, että tatuointeja on eniten alimman sosiaaliluokan edustajilla. Miltä näyttäisi piikkilanka presidentti Niinistön hauksen ympärillä? Sopisiko Björn Wahlroosille ”No pain no gain” vai ”Go big or go home” tatuointi?

Aina kun näitä huomioita tuo esille, jostain löydetään yksilö, joka ei sovikaan kuvaukseen. Tietenkin löydetään, koska tarkoitus ei ollutkaan kuvailla yksilöitä vaan joukkoja. Voin sanoa, etten pidä salaatista, mutta tämä salaatti on hyvää. Siksi ulkonäöstä puhuminen ei ole rumien (kyllä, rumia ihmisiä on olemassa) ihmisten pilkkaamista, eikä maahanmuuton vastustaminen ole yksittäisen maahanmuuttajan vastustamista. Sen kertominen miten asiat ovat ei ole kannanotto sen puolesta miten asioiden pitäisi olla.

Minulla on yksi toive kaikille: riisukaa silmälaput, katselkaa oikealle ja vasemmalle, keskustaa unohtamatta. Asioista on paljon helpompi keskustella niiden oikeilla nimillä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ReijaHaapanen kuva
Reija Haapanen

Tässä käsiteltiin nyt iloisena sekamelskana naisia, rumia naisia, syrjäytyneitä miehiä ja maahan pyrkiviä toismaalaisia.

Otan vastaukseeni tässä vaiheessa vain naiset ylipäätään.

On ilmiselvää, että tulee aina olemaan joukko naisia alempina ihmisinä pitäviä miehiä. Halveksunta on kuitenkin paljon vakavastiotettavampaa siinä vaiheessa, kun on itse saanut aikaan jotain sellaista, mistä voi onnellisesti huokaisten todeta "tähän ei kukaan nainen olisi pystynyt". Enkä nyt viittaa vessassa tumputtamiseen, vaan suorituksiin tieteen, tekniikan, fyysisten suurten urakoiden tai taiteen alalla. Tämän pitäisi olla vielä melko helppoa, ottaen huomioon vastuksen mitättömyyden.

Sitten kokonaan toinen juttu on, että elämä olisi varmasti paljon miellyttävämpää, jos senkin ajan, jonka nyt viettää miettien millä kaikilla tavoin olenkaan parempi ihminen vain siksi että olen mies, käyttäisi itsensä kehittämiseen tai vaikkapa naisiin tutustumiseen.

Terveisin: ruma, paksusilavainen natukissa.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Hyvä kirjoitus. Mitä luulet henkilöstä, jonka profiilikuvassa näkyy enemmän hevosta kuin miestä. Onko henkilö ujo vai ruma, vai onko kuva poliittinen kannanotto; inspiraationa keisari Caligula joka nimitti hevosen senaattoriksi.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

"Vaan oletkos koskaan kuullut senaattorista joka nimesi hevosensa caligulaksi. Roisto yriti vain ratsastaa miehen maineella, mutta eipä se hepoa poolon peluussa parantanut."
Jostain on sitä tälläinenkin vitsi tullut poimittua.
Hyvin kyllä blogisti aikio puhui, tosin itselläni vaikuttaa vaikuttaa onko menossa sosiaalinen laskukausi vai nousukausi ja onko taustalla henkisenjaksamisen maaninen vai depressiivinen vaihe. Ehkei minusta täsintasapainoista saatu kasvatettua niin ainakin ssain pidettyä positiivisen asenteen ja optimistisuuden.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Jaa,jaa..varmaan tässsä nyt joku ajatuskin oli..tiedä vaikka poika persujen peejiinä kuolis..sen verran nerokasta naaraineen päivineen. :))

Toimituksen poiminnat