*

Milko Aikio Oikeuden puolesta, vääryyttä vastaan

Huomioita matkalta kohti sukupuoletonta yhteiskuntaa

  • Ovatko miehet vain kulutustavaraa muiden joukossa?
    Ovatko miehet vain kulutustavaraa muiden joukossa?

“Can a woman make you a millionare? Sure, if you are a billionare.”

- Eräs Twitter-keskustelija

 

Moderni länsimainen yhteiskunta on naisten ehdoilla toimiva peli, jossa talo – eli nainen – voittaa aina. Miehelle on tarjolla vain narrin rooli naisten emotionaalisten, taloudellisten ja seksuaalisten tarpeiden tyydyttäjänä; mies on pelkkä kulutustavara muiden joukossa. Naiset hankkivat uhristatuksensa turvin etuoikeuksia, joiden maksajaksi joutuvat miehet. Syyllisiä ovat naiset, mutta myös heitä palvelevat miehet, jotka eivät näe feministisen sumuverhon läpi.

Näin voisi karkeasti tiivistää MGTOW-liikkeen (Men going their own way) ajattelun. Aihetta sivuttiin lyhyesti myös taannoisessa Nyt.fi:n jutussa. Kyseessä on Yhdysvalloista alkunsa saaneesta liikeestä, jossa miehet sanovat kollektiivisesti “ei” nykymenolle, joka koetaan epäoikeudenmukaiseksi. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen nähdään tuhoon tuomittuna miesvihamielisessä poliittisessa ympäristössä. Ainoa tapa saavuttaa miehelle tärkeä itsenäisyyden tarve on loikkaaminen oravanpyörästä. On lopetettava naisten mielistely ja alettava toteuttamaan itseään – omilla, ei yhteiskunnan, eli naisten ehdoilla.

Esitin aikaisemmassa blogissani väitteen, jonka mukaan useimmilla on tarve ja halu toteuttaa biologisen sukupuolensa mukaista roolia. Ei pakosta, vaan siksi että se koetaan mielekkääksi. Jos tällainen premissi hyväksytään, MGTOW:n filosofiaa on helpompi ymmärtää: kun perinteistä miestä tarvitaan yhä vähemmän, miesten on kuljettava omaa tietään voidakseen toteuttaa miehenä olemisen kokemusta.

MGTOW-liike on miesasialiikkeen radikaali siipi, mutta tämä on lähinnä henkilökohtainen mielipiteeni. MGTOW:laisten käsitys naisista on yliyleistävä; se pätee enimmäkseen vain tiettyyn, korkeasti koulutettuun, hyvin taloudellisesti toimeentulevaan, alle keski-ikäisten nuorten naisten ryhmään. Tässä kontekstissa löyhästi organisoituneen MGTOW-liikkeen esittämä yhteiskunnallinen kritiikki on kuitenkin pohtimisen arvoista. Mikä on miehen rooli nyky-yhteiskunnassa? Onko miehelle ja miehisyydelle enää tarvetta?

Tällaiset ajatukset herättävät joissain suuria tunteita ja intohimoja. MGTOW:laisia pidetäänkin naisvihamielisinä, mutta syytös on heikolla pohjalla: MGTOW-liike nimenomaan kannustaa ottamaan hajurakoa naisiin, hyppäämään pois uppoavasta laivasta – ei suinkaan kivittämään naisasiajärjestöjen ikkunoita tai hakkaamaan kotona olevaa vaimoa kostoksi miesten kokemista vääryyksistä.

Mutta ei ole mustaa ilman valkoista, ei valoa ilman pimeyttä, eikä miestä ilman naista. On siis syytä sanoa muutama sana naisistakin.

Minua hämmentää, miksi naisilla ylipäätään on niin suuri tarve päästä pörssiyhtiöiden hallituksiin, politiikkaan ja muihin perinteisesti miehisiksi miellettyihin ympäristöihin, vaikka moni nauttisi kotiäidinkin roolista. Monet naiset ovat edelleen perhekeskeisiä ja haluavat lapsia, jotkut ihan perinteisen ydinperheenkin, jossa on myös lasten ja äidin lisäksi isä.

Hermostujille tarkennukseksi: en arvostele yksittäisen naisen valintaa tehdä uraa liike-elämässä tai politiikassa, vaan puhun nyt yleisellä tasolla.

Feministit ovat vuosikymmeniä toistelleet, että vapautunut ja itsenäinen nainen ei jää kotiin, vaan tulee miesten rinnalle, tasa-arvoiseksi toimijaksi miesten yhteisöihin ja täysivaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Vaikka nämä ovat sinänsä kannatettavia asioita, tämä on saattanut johtaa asenneilmapiiriin, jossa naisen roolia äitinä ja kasvattajana ei arvosteta. Kotiäitiä pidetään epäonnistujana, joka joutuu selittelemään valintaansa muille ihmisille. Kotiäiti ei ole vapautunut ja itsenäinen nainen, vaan rakenteiden ja vanhollisten asenteiden uhri; hieman surkea hahmo, joka ei ymmärrä pistää patriarkaatille vastaan.

Parhaillaan suunnitellaankin ns. 6+6+6 perhevapaamallia, joka vähentäisi naisilta 6 kuukautta kotona lapsen kanssa vietettävästä ajasta. Nyt päätös on vanhempien yhteinen, mutta kaikenlaista sääntelyä puuhava valtiomme haluaa ohjata perheitä “tasa-arvoisempaan” suuntaan yksilön valinnanvapauden kustannuksella.

Onko uran luomisesta ja koulutuksesta tullut naisille ainoa, mutta ei ehkä mielekkäin tapa saada arvostusta? En ole nainen, joten en osaa vastata kysymykseen. Koska sosiaali-, terveys- ja kasvatusalat ovat korkeakouluhauissa naisten suuressa suosiossa, päättelisin kuitenkin että naiset keskimäärin nauttivat lasten kanssa olemisesta ja ihmissuhdetyöstä miehiä enemmän.

Perinteisesti miesten ja naisten välinen arvostus on muodostunut keskinäisestä tarpeesta. Nyt kun nuo tarpeet ovat saavutettavissa ilman yhteistyötä, onko tosiasiassa käymässä niin, että niin miehet kuin naisetkin vetäytyvät omiin poteroihinsa? Naiset Naisasialiitto Unioneihinsa, miehet MGTOW-kerhoihinsa.

Samalla keskustelu sukupuolirooleista pyörii sen ympärillä, onko eettistä valmistaa erikseen pojille ja tytöille tarkoitettuja leluja. Suuri kuva katoaa, kun keskitytään yksityiskohtiin. Tasa-arvon auktoriteetteinä pidettyjen feministien suhtautuminen sukupuoleen on ristiriitainen ja epälooginen. Toisaalla feministit ajavat “binääristen” sukupuoliroolien romuttamista, ja esittävät jopa ajatuksia useista sadoista sukupuolista; toisaalla he vaativat naiskiintiöitä, joiden toteuttaminen edellyttää sen määrittelemistä kuka on nainen, jotta oikeat ihmiset täyttäisivät kiintiön.

Nämä ovat pohdintoja, joita etenevä sukupuoliroolien murtuminen herättää. Sukupuolen olemus sekä miesten ja naisten välinen kanssakäyminen ei ole merkityksetön kysymys. Se on määrittänyt vahvasti useimpia yhteiskuntia. Sukupuolella perustellaan edelleen monia lakiin kirjattuja velvollisuuksia, jotka lankeavat miehelle (esim. asepavelus) ja oikeuksia, joista pääsevät useimmiten nauttimaan naiset (esim. kiintiöt).

Yleisenä tavoitteena vaikuttaa olevan sukupuoliroolien murtaminen ja sukupuolineutraali yhteiskunta. Mitä seurauksia sillä tulee olemaan? Onko se absoluuttisesti vain hyvä asia, vai liittyykö siihen muitakin puolia? Kuinka sukupuolineutraali yhteiskunnan pitää olla? Valitettavasti tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että leimakirves torppaa kaikki yritykset keskustella sukupuolen merkityksestä ja tasa-arvosta feministisen kontekstin ulkopuolella.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

http://mannagryn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/129657-m...

Poliittisessa toimintaympäristössä feminismi tosiaan pelkistyy usein (perinteisistä syistä) naisasialiikkeeksi, jolle tavoitteet ovat hyvinkin konkreettisia (kuten kiintiötavoitteet) ja yleisiä (ideologiset erot ohittavia) ja siten se binääriseen sukupuolirooliajatteluun nojautuvana luo lievän ristiriitaisen varjon sukupuolen moninaisuutta tunnustavalle intersektionaalisia syrjinnän muotoja vastustavalle kansalaisliikefeminismille...Kyse on silti vain samasta näköharhasta, mikä leimaa muutakin poliittista toimintaa eli eturyhmätyöskentely peittää alleen yksilötason kokemuksellisuuden.

Minä en tiedä, kuinka yleinen tai kenen tavoite tuo "sukupuolineutraali yhteiskunta on" - feminismin tavoite kun on vain ja ainoastaan (sukupuoli)syrjimätön yhteiskunta....

Toimituksen poiminnat